Älä yleistä – ihmistyötä tehdään persoonalla

Otsikko on muistutus itselle. Huomaan usein yleistäväni asioita, organisaatioita, ammattikuntia tai ihmisryhmiä aivan liian yleisellä tasolla. Oman työni arjessa tyypillisiä yleistyksiä ovat amisnuoret, opettajat, opiskeluhuollon henkilöstö ja kolmannen sektorin toimijat. Nimikkeet ovat toki yhdistäviä tekijöitä ihmisille, mutta millaisia he ovat ihmisinä ja miten he työskentelevät on paljon yksilöllisempi asia.

Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa järjestetyt SAKUstars ja Taitaja-tapahtuma herättelivät minua asiassa, sillä molemmissa tapahtumissa olin mukana järjestämässä osastoa, jonka tavoitteena oli tukea opetus- ja ohjaushenkilöstön työtä. SAKUstarsin osallistujia yhdisti ammattiin opiskelu ja kulttuuriharrastus. Opiskelumenestyksellä ei sinälläään ollut tapahtumassa merkitystä, kilpailusuoritukset arvioitiin kilpailulajeihin kuuluvin kriteerein mm. laulu-, soitto-, tanssi- tai esittämistaidon perusteella. Taitaja-kilpailun osallistujia yhdisti ammattiin opiskelun lisäksi se, että he ovat oman alansa huippuosaajia. Kilpailulajeissa oli mukana 8 karsinnoista finaaliin päässyttä kilpailijaa, jotka kolmen päivän ajan suorittivat oman ammattinsa työsuorituksia täydellisyyttä hipoen. Arvioinnin kohteena olivat tietenkin työn jälki, työsuorituksen ergonomia, työturvallisuus ja kestävän kehityksen huomioiminen.

Opiskelijoiden tukena molemmissa tapahtumissa oli suuri joukko opetus- ja ohjaushenkilöstöä. SAKUstarsissa henkilöstön enemmistö oli yhteisten aineiden opettajia ja opiskelun tukihenkilöstöä, kun Taitajassa henkilöstön enemmistö oli luonnollisesti ammattiaineiden opettajia. Henkilöstöä yhdistävänä tekijä aistin aidon innostuksen, perehtyneisyyden, halun kehittää itseä sekä opiskelijoiden taitoja ja tietenkin ylpeyden edustamaansa oppilaitosta ja koulutuksen järjestäjää kohtaan. Tuen ja kannustuksen määrän pystyi sivustaseuraaja havaitsemaan niin kilpailupaikoilla kuin majoituspaikoillakin.

Taitaja-tapahtuman jälkeisellä viikolla osallistuin Läpäisyn tehostamisen ohjelmaan liittyvään seminaariin, joka kokosi ohjelmaan kuuluvien hankkeiden toimijat yhteen. Opetuksen, ohjauksen ja koulutuksen kehittämisen innostus ja nuorista välittämisen ilmapiiri oli käsin kosketeltava.

Samaisena muutaman viikon ajanjaksona olen lukenut maakuntalehtien artikkeleita siitä, kuinka ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat pääsevät liian helpolla, tunteja perutaan, opettajat eivät välitä opiskelijoista ja oppisopimuskoulutus on ratkaisu kaikkiin ongelmiin.

Juju on jälleen siinä, että negatiivisella asialla ja uutisella saa helpommin julkisuutta kuin positiivisella työllä ja tuloksella. Kun opettaja on agressiivinen tai opiskelijat uhkailevat opettajia, asiasta kirjoitetaan isoja lööppejä. Olisi korkea aika kääntää asia toisinpäin ja nostaa esille onnistumisia. Meillä on koulutuksen kentällä, kuten kaikilla muillakin aloilla motivoituneita oman työn ja työyhteisön kehittäjiä. Kaikilla aloilla ja kaikissa työyhteisöissä on ihmisä, jotka toimivat kyseenalaistajina ja epäilijöinä. Heidänkin rooliaan pitää arvostaa, sillä eihän kehittymistä tapahtuisi, jos kaikki yhteisössä olisivat kaikista asioista samaa mieltä.

Maakuntamediat nostavatkin kiitettävästi esiin myönteisiä uutisia, mutta valtakunnallisella tasolla negatiivisuus on monin verroin arvokkaampaa kuin positiivisuus. Omasta mielestäni olen positiivuutta ylläpitänyt tähänkin asti. Tästä eteenpäin lupaan myös olla yleistämättä asioita – etenkin negatiivisten ilmiöiden kohdalla.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.