Edunvalvonta

EK:n johtaja Jyri Häkämies avasi lauantain Ykkösaamussa edunvalvonnan eroa nousukauden ja taantuman välillä minusta erinomaisella tiivistyksellä: Hyvänä aikana edunvalvojat neuvottelevat miten tuottoa jaetaan. Neuvottelujen voittaja ja häviäjä -asetelmaa luonnollisesti arvioidaan, mutta käytännössä molemmat osapuolet kuitenkin voittavat, koska on mitä jakaa. Taantuman aikoina on vain häviäjiä, koska ei ole jaettavaa. Silloin neuvotellaan mahdollisimman vähäisestä ansioiden tai etujen menetyksestä. Mitä isompi on luopumisen tarve, sen tiukemmat neuvottelut.

Oma työntajani ei ole jäsenorganisaatioiden tai minkään ammattikunnan tai muun ryhmittymän edunvalvoja. Agendamme on toiminnan järjestäminen. Jos jotain etua valvomme, niin se on toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ja henkilöstön mahdollisuus terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävään liikunnalliseen ja kulttuuriseen toimintaan osallistumiseen.

Onkin mielenkiintoista silloin tällöin osallistua seminaareihin, foorumeihin ja tuumaustuokioihin, joissa toimintaa tarkastellaan vastakkain taloudellisten resurssien, velvollisuuksien, vastuiden ja vaatimusten kanssa. Usein noissa tilaisuuksissa on jo lähtökohtana se, ettei keskiössä ole toiminnan kohde (opiskelijat ja/tai henkilöstö), vaan toiminnan järjestäminen hallinnollisesta näkökulmasta.

Onneksi on kuitenkin olemassa tahoja ja ihmisiä, joilla on kyky tuumata. Omasta roolista ja tavoitteista huolimatta halu tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Sellaisissa tuumaustuokioissa minä viihdyn. Tilaisuuksissa on jo lähtökohtaisesti se tilanne, että emme ole vastakkain. Samassa pöydässä voi olla tahoja, joilla on erilaisia intressejä, mutta yhdessä tarkastelemme ja perustelemme omia näkemyksiämme. Minulla näkökulma on aina hyvinvoinnin edistämisen mahdollistava toiminta. Erilaisten intressien vertailu avaa usein asioita ja tuo erilaisia näkökulmia ja toimijoiden ymmärrys, arvostus ja luottamus toisiaan kohtaan kasvaa. Tuumaustuokiot ovat minusta erinomainen tapa lisätä avoimuutta ja yhteistyötä erilaisten toimijoiden kesken.

Tiedän, että ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön siirtyminen vuosityöaikaan, opettajien jalkautuminen oppilaitoksista työpaikoille ja tarve lisätä työaikaa HOPS-keskusteluihin ja ohjaukseen on koulutuksen järjestäjien kuluja lisäävää ja vaatii opettajilta ihan uudenlaista työkulttuuria. Pidän sitä kuitenkin investointina, jolla saavutetaan pitkässä juoksussa parempia oppimistuloksia, hyvinvoinnin lisääntymistä ja lopputulemana pidempiä työuria työkyvyttömyyseläkkeiden määrän merkittävän vähentymisen avulla. Vuosityöajassa myös opetushenkilöstön jatkuva kitinä tuntien määrästä ja resurssien riittävyydestä voidaan lopettaa ja työhyvinvointi siltä osin paranisi.

Kun kouluverkko harvenee ja julkisen liikenteen palvelut harvaan asutuilla alueilla koko ajan heikkenevät, on asuntolatoiminta paras vastaus nuorten opiskelumahdollisuuksien turvaamiseksi. Maksaa paljon, mutta myös asuntolatoiminta tulee nähdä investointina. Asuntolassa asuvat keskeyttävät opintojaan muita harvemmin ja valmistuvat pääsääntöisesti tavoiteajassa. Myös opiskeluuun liittyviin vaikeuksiin voidaan asuntolassa järjestää tukea nopeammin ja helpommin kuin koteihin. Asuntola on oppimisympäristö, jota liian vähän hyödynnetään ja joita on aikanaan rakennettu ”vain” asuntoloiksi.

Normien purku on yksi päivän muotisanoista. Olen sitä mieltä, että paljon on normeissa varaa purkaa ja erityisesti EU-direktiiveissä. Joissakin asioissa on kuitenkin oltava tiukkana, sillä pelkällä hyvällä tahdolla, hyvillä käytännöillä ja ohjeilla ei välttämättä saada mitään aikaan. On asioita, jotka vaativat velvoittavan lain, jotta toiminnan järjestäjät saadaan järjestämään toiminta riittävän laadukkaasti. Lainsäädännössä on kuitenkin oltava sillä tavalla tarkkana, että säädetään se mikä on tarpeellista eikä mennä liian yksityiskohtaisuuksiin. Ja muistetaan myös, että lakipykäliä tärkeämpiä ovat pykälien perustelut, jotka jokaiseen hallituksen esitykseen on kirjattu.

Kuten vuodatuksista voi havaita, tämä viikko on tarjonnut aika paljon erilaisia virikkeitä ja näkökulmia. Olen pitänyt opiskelijoille työpajoja työkyvystä, käsitellyt työkykytaitojen opetusta opettajien ja koulutuspäälliköiden kanssa, tuumaillut asioita hallinnossa työskentelevien kanssa ja sokeri odottaa pohjalla. Torstaina aamulla saan esitellä asuntolatoiminnan nykytilaa ja kehittämistarpeita ammattillisen koulutuksen johtajille. Minulla on vain yksi tavoite; vakuuttaa heidät asuntolatoimintaan panostamisen kannattavuudesta. Katotaan kuinka häärääjän käy.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.