Hallinnon rajoille rakenteilla siltoja ja portteja

Kuluneet vuodet opiskeluhyvinvoinnin monialaisen työn parissa ja hyvinvointiverkoston koordinointityössä ovat opettaneet paljon erilaisten järjestöjen, tutkimuslaitosten, virastojen ja ministeriöiden toiminnasta. Hallinnon rajojen ylittämisen vaikeudesta ja toiminnan siiloutumisesta olen kovin huolestunut – välillä jopa mieleni pahoittanut. Ruohonjuuritasolla aidat tuntuvat matalammilta ja niin kuntien, oppilaitosten kuin järjestöjen välinen yhteistyö toimii monin paikoin hyvin, jopa kiitettävästi. Ja sekös on mieltäni lämmittänyt.

Valtionhallinnossa rajat tuntuvat tiukkaan paalutetuilta. Tieto ministeriön eri osastojen välillä kulkee huonosti saati eri ministeriöiden välillä. Näennäistä yhteistyötä tehdään, mutta puhutaan ihan eri kieltä eikä tunneta toisten hallinnonalojen käytäntöjä. Asia on inhimillinen, mutta toisaalta valtionhallinnon tulisi näyttää alueille ja paikallisen tason toimijoille esimerkkiä. Aika-ajoin väläytelty superministeriö voisi olla yksi askel parempaan hallintotapaan. Kun kyse on kuitenkin  ihmisten tavoista työskennellä, ei yksin organisaation tai hallintomallin muutos korjaa asioita hetkessä.

Valtionhallinnon ohella raja-aidat ovat usein korkeat myös tutkimuslaitosten ja tutkimusta hyödyntävien käytännön organisaatioiden välillä. Kysymys ei ole tahallisesta eristäytymisestä tai arvostuksen puutteesta, vaan erilaisesta tavasta toimia. Tässäkin tapauksessa yhteisen kielen ja yhdessä tekemisen kulttuurin puuttuminen ovat keskeisiä syitä rajojen muodostumiseen.

Ratkaisuna näen niin valtionhallinnossa, tutkimuslaitoksissa kuin järjestökentälläkin uskalluksen muuttaa erillisiä siiloja toiminta-alueiksi, jotka ovat osin yhteisiä. Rajat on muokattava yhteyspinnoiksi, joilla muodostetaan alueista palapelin kaltaisia kokonaisuuksia. Järjestöjen toiminnassa päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisen tulee olla oman kilven kirkastusta tärkeämpää. Taloudellisesti tiukka aika on suuri mahdollisuus – luovuus on parhaimmillaan, kun rahat ovat vähissä tai kokonaan loppu.

Kainuun maakuntamalli oli ainakin toisen asteen koulutuksen ja terveydenhuollon järjestämisessä hyvä esimerkki siitä miten monialaista yhteistyötä voidaan toteuttaa. Myös Lounais-Suomen aluehallintovirasto näyttäisi hallitsevan monialaisen verkostotoiminnan ja kykenevän jalostamaan jo keksittyä ruutia. Uuden SOTE-lain myötä siellä työstetään alueellista sähköistä hyvinvointisuunnitelmaa palvelemaan alueen kuntia ja kuntayhtymiä. Viimekädessä työ hyödyttää alueen kansalaisia vauvasta vaariin. Suunnitelmatyö on aloitettu kartoittamalla jo olemassa toiminta, jota voidaan uudessa tilanteessa edelleen hyödyntää joko sellaisenaan tai edelleen kehittämällä.

Ja sehän mieltäni lämmitti, kun suunnitelmassa toisen asteen koulutuksen järjestäjien rooli nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistäjinä sekä monien ongelmien ennaltaehkäisijänä on merkittävä. Lounais-Suomen AVI näyttää suunnitelman laadinnassa hyvää esimerkkiä hallinnonrajojen ylittämistä helpottavien siltojen ja porttien rakentajana ja oman alueensa hyvinvointiverkostojen kehittäjänä. Odotan mielenkiinnolla suunnitelman valmistumista ja sen käytäntöön viemisen vaihetta.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.