HE 39/2017 – Lakiesityksessä oleellista ovat perustelut, eivät pykälät

Hiukan raflaava otsikko, mutta ei savua ilman tulta. Nyt kun hallitus on antanut esityksen uudesta ammatillisen koulutuksen laista (HE 39/2017) on hyvä tarkastella, miten esitystä kannattaa lukea, tulkita ja soveltaa käytäntöön. Lakiesityksen kokonaisuus on laaja paketti, joka sisältää nykytilan arvioinnin, muutosten perustelut, muutosten vaikutusten arvioinnin, siirtymäsäännöksiä ja tarvittavat muutokset kyseiseen lakiin sidoksissa oleviin muihin lakeihin.

Kuten hyvin tiedetään pelkkien pykälien lukeminen jättää paljon tulkinnanvaraa. Kun esitetyn pykälän lisäksi luetaan myös pykälän yksityiskohtainen perustelu, niin saadaan lihaa luiden ympärille. Yksityiskohtaiset perustelut avaavat pykälän tarkoituksen ja antavat ohjeita miten toimia, jotta pykälän tarkoitus toteutuu.

Esimerkkinä voidaan ottaa varsin keskeinen ammatillisen koulutuksen tarkoituksen määrittelevä pykälä:

2 § Ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoitus
Tässä laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista, antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä, antaa valmiuksia yrittäjyyteen ja työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua. Tässä laissa tarkoitetun koulutuksen tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista.

Tässä laissa tarkoitetun koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Pykälä on sinällään paljon puhuva ja nostaa ilahduttavasti työ- ja toimintakyvyn ylläpitotaidot tärkeäksi osaksi koulutusta. Kun tarkastellaan pykälän perusteluja saadaan huomattavasti enemmän informaatiota ja ohjeita opetuksen ja ohjauksen järjestämiseen:

2 §:n yksityiskohtainen perustelu:
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen yleinen tarkoitus. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisten tutkintojen ja ammatillisen koulutuksen tarkoituksena olisi nykytilaa vastaavasti kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista. Ehdotetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena on myös antaa mahdollisuus ammattitaidon osoittamiseen sen hankkimistavasta riippumatta, sillä kaikki ammatilliset tutkinnot voitaisiin suorittaa osoittamalla osaaminen, vaikka osaaminen olisi hankittu koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena olisi lisäksi kehittää työ- ja elinkeinoelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen on ammatillisen koulutuksen keskeisimpiä tehtäviä, sillä ammattitaitoinen ja osaava työvoima on yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden menestymisen ja kehittymisen edellytys. Tarkoituksena olisi myös nykytilaa vastaavalla tavalla edistää työllisyyttä ja antaa valmiuksia yrittäjyyteen. Yrittäjyys kattaisi sekä valmiudet itsenäisenä ammatin harjoittajana toimimiseen että työnantajayrittäjyyteen.

Ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena olisi antaa valmiuksia myös työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua. Kyky huolehtia omasta työ- ja toimintakyvystä, kyky oppia jatkuvasti uutta ja kehittää omaa ammattiosaamistaan ovat välttämättömiä taitoja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä, jossa ammattia tai työtä voi joutua vaihtamaan useampaan kertaan työuran aikana. Ehdotetun säännöksen mukaan ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen ja niiden osien suorittamista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin laissa tarkoitetun koulutuksen muista tavoitteista. Ehdotetun säännöksen mukaan koulutuksen tavoitteena olisi lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin säännöstä, mutta siihen lisättäisiin maininta, että laissa tarkoitetun koulutuksen tavoitteena olisi myös tukea opiskelijoiden kehitystä sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Vastaava koulutuksen tavoitteita koskeva säännös on lukiolain (629/1998) 2 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 perustelu on varsin pitkä ja korostaa ammatillisen koulutuksen vastuuta myös yleissivistyksen ylläpitämisessä ja levittämisessä osana ammatillista koulutusta. Pykälän perustelujen muotoilussa on jotain kovin tuttua johon on helppo yhtyä. Sivistys on minun mielestäni välttämätön vaatimus jatkuvasti muuttuvassa ja monikultturistuvassa työelämässä. Tämän toisen pykälän ydinkohdat tulisi olla tauluina kaikkien opettajahuoneiden seinällä.

Ja kun on tilaisuus, niin nostanpa esiin asuntolatoiminnan, joka lakiesityksessä näyttäytyy kolmen pykälän verran … merkittävä parannus aikaisempaan.

103 § Asuntolatoiminnan järjestäminen
Koulutuksen järjestäjällä voi olla opiskelijoille tarkoitettu asuntola. Asuminen koulutuksen järjestäjän asuntolassa on opiskelijalle maksutonta. Koulutuksen järjestäjä voi hyväksyä asuntolaa varten järjestyssäännöt, joilla edistetään asumisympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Järjestyssäännöissä voidaan antaa asuntolan turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa koulutuksen järjestäjän asuntolassa olevan omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta asuntolan tiloissa ja sen alueella.

Pykälä on varsin yleisluontoinen, mutta määrittää asuntolat osaksi oppimisympäristöä ja antaa koulutuksen järjeställe oikeuden asettaa järjestyssääntöjä, jotka ovat yhteensopivia oppilaitoksen järjestysssääntöjen kanssa. Pykälän perustelut ovat tässäkin tapauksessa varsin paljon toimintaa ohjaavammat, kuin pelkkä lakipykälä

103 § yksityiskohtainen perustelu
Pykälässä säädettäisiin asuntolatoiminnan järjestämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan koulutuksen järjestäjällä voi olla opiskelijoille tarkoitettu asuntola. Säännös vastaisi nykyistä käytäntöä, vaikka asuntolatoiminnan järjestämisestä ei säädetä voimassa olevassa lainsäädännössä. Opiskelija-asuntolalla tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yleensä yhteiset keittiö-, oleskelu- ja saniteettitilat.

Koulutuksen järjestäjä voisi nykykäytäntöä vastaavasti järjestää asuntolatoimintaa itse tai ostaa asuntolapalveluja toiselta asuntolatoiminnan järjestäjältä tai yksityiseltä palveluntuottajalta, esimerkiksi säätiöltä tai yhdistykseltä. Koulutuksen järjestäjän hankkiessa asuntolapalveluja toiselta asuntolatoiminnan järjestäjältä tai yksityiseltä palveluntuottajalta sillä säilyisi kuitenkin asuntolatoiminnan järjestäjän asema ja vastuu toiminnasta. Myös tällöin koulutuksen järjestäjä käyttäisi asuntolatoiminnan osalta esimerkiksi asuntolapaikan myöntämistä ja kurinpitoa koskevaa päätösvaltaa.

Koulutuksen järjestäjän asuntolatoiminnan tarkoituksena on tarjota oppilaitoksen opiskelijalle mahdollisuus asua lähellä oppilaitosta. Asuntolatoiminnan tarkoituksena on myös tukea opiskelijan opintojen etenemistä, ohjata opiskelijaa arjen taitojen oppimisessa sekä edistää yhteisöllisyyttä.

Pykälän 2 momentin mukaan asuminen koulutuksen järjestäjän asuntolassa olisi opiskelijalle maksutonta. Säännös vastaisi voimassa olevan ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 37 §:n 3 momenttia, jota ei kuitenkaan ole sovellettu voimassa olevassa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen. Asuntola-asuminen olisi opintososiaalisena etuna opiskelijalle maksutonta.

Pykälän 3 momenti mukaan koulutuksen järjestäjä voisi hyväksyä asuntolaa varten järjestyssäännöt, joilla edistetään asumisympäristön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Järjestyssääntöjen tarkoituksena olisi ohjata asuntolassa asuvien opiskelijoiden käyttäytymistä niin, että jokaisella on mahdollisuus turvalliseen ja viihtyisään asumisympäristöön. Koska opiskelijoiden asuntolassa viettämä aika on heidän vapaa-aikaansa, asuntolatoiminnassa tärkeitä yleisiä etuja ovat lähinnä asumisympäristön turvallisuus ja viihtyisyys. Järjestyssäännöissä voitaisiin antaa asuntolan turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä asuntolan tiloissa. Lisäksi määräyksiä voitaisiin antaa koulutuksen järjestäjän asuntolassa olevan omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta asuntolan tiloissa ja sen alueella. Sen lisäksi, että järjestyssäännöissä olevien sääntöjen ja määräysten tulee olla asuntolan turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia, on niiden myös oltava täsmällisiä.

En lähde tämän enempää tuomaan esille pykäliä, vaan kehoitan kaikkia tutustumaan lakiesitykseen ja erityisesti lain yksityiskohtaisiin perusteluihin. Lisäksi on tärkeä huomata, että asioilla on tapana myös ketjuuntua, eli esimerkiksi asuntolatoimintaa koskevat 3 pykälää muodostavat kokonaisuuden. Samoin monessa muussakin pykälässä ja pykälän yksityiskohtaisessa perustelussa on viittaus muihin pykäliin ja toisiin lakeihin, jotka on myös huomioitava käytännön työssä. Ei uusi lakiesitys niin kattava ole, että sillä yksin pärjättäisiin, pitää ymmärtää ja hallita kokonaisuus.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.