Henkilökohtaistaminen ei tarkoita yksityisopetusta

Sanoilla ja termeillä on merkitystä. Siitä olen usein puhunut ja kirjoittanut. Nyt minusta tuntuu siltä, että yksilölliset opintopolut ja henkilökohtaistaminen -termit on ymmärretty tahallisesti väärin tai arkirealismi on monelta ihmiseltä unohtunut. Yksilölliset opintopolut ja henkilökohtaistaminen on koettu uhaksi ryhmille ja yhteisöllisyydelle. Tämän uhkakuvan viljelijöillä ei ole realistista käsitystä oppilaitosten arjesta, jossa yksilölliseen opetukseen ja ohjaukseen ei ole nyt, eikä ainakaan lähitulevaisuudessa mitään mahdollisuutta. Lähiopetus ja ohjaus tullaan ammattioppilaitoksissa jatkossakin tarjoamaan ryhmille ja ryhmätyötaidot säilyvät tärkenä osana ammattillisen koulutuksen sisältöjä. Myös työssäoppimiseen kehitetään erilaisia ryhmämalleja, sillä työssäoppimispaikat ovat todella tiukassa. Uudistuvan ammatillisen koulutuksen myötä myös oppilaitosten ja työelämän yhteistyö saa uusia muotoja.

Minun ymmärrykseni mukaan henkilökohtaistaminen tarkoittaa sitä, että jokaiselle ammatillisen tutkinnon suorittajalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOS), jossa aikaisempi hankittu osaaminen tunnustetaan ja opiskelusuunnitelma rakentuu tarvittavan osaamisen hankkimiseen. Osaamisen hankkimiseksi opiskelijaa ohjataan suorittamaan tarvittavat tutkinnonosat, joita järjestetään opiskelijaryhmille. Lisäksi suunnitelmaan kuuluu työssäoppimisjaksot, jolloin opiskelija liittyy työpaikan yhteisöön tai työelämälle projektia toteuttavaan opiskelijaryhmään. Opiskelijoita ei siis uudistuvassa koulutuksessa eristetä yksilöllisille opintopoluille omiin koppeihinsa, paitsi joissain vankilaopetuksen ääritapauksissa.

Mitä opetusryhmiin tulee, niin tulevaisuudessa tullaan näkemään lisääntyvää suurryhmäopetusta asioissa, joita voidaan opettaa yhteisesti suurille opiskelijaryhmille yli tutkintorajojen ja toisessa äärilaidassa järjestetään pienryhmäopetusta erityistä tukea tarvitseville ja valmennusta huippuosaajille, jotka tähtäävät kansallisiin ja kansainvälisiin ammattitaitokilpailuihin. Kultaisella keskitiellä opetus tapahtuu tutkinnonosia suorittavien opiskelijoiden ryhmissä, joissa uutta on yhteis- ja tiimiopettajuus.

Opiskeluryhmien katoamisesta tai ryhmätyötaitojen opetuksen ja oppimisen tarpeen vähenemisestä ei tarvitse olla huolissaan. Opiskeluryhmien muodostaminen kuitenkin muuttuu merkittävästi. Ryhmiä ei tulevaisuudessa muodosteta koko opintojen ajaksi, vaan enemmänkin tutkinnon osien suorittamisen tai jonkin työelämäprojektin ajaksi. Lisäksi voi olla ryhmiä, joita yhdistää yhteinen tutkinto ja vastuuopettaja, mutta opintopolut eroavat henkilökohtaisella tasolla kovinkin paljon toisistaan.

Uudistuva koulutus haastaa opettajat entistä enemmän tunnistamaan ja huomioimaan ryhmädynamiikan lait osana opetusta. Jatkuvan sisäänoton ja valmistumisen arjessa opettajilta vaaditaan entistä aktivisempaa oppimistyylien tunnistamista ja monipuolisempaa pedagogisten menetelmien hallintaa. Opiskelijoiden parhaaksi toimiva oppilaitos kehittää oppimisympäristöjä ja oppilaitosyhteisöä opetushenkilöstön, opiskeluhuollon, opiskelijoiden, kunnan nuorisotyön, kolmannen sektorin toimijoiden ja työelämäkumppaneiden kanssa yhteistyössä kaikkien toimintaan osallistuvien ihmisten osaamista arvostaen.

Ammatillisen koulutuksen reformi ei ole säästöohjelma eikä oikopolku. Se on tarpeellinen kehittämishanke,joka haastaa opetus- ja ohjaushenkilöstön uudistamaan omaa työtään vastaamaan tämän päivän oppimiskäsityksiä, työelämän tarpeita ja hyödyntämään jatkuvasti kehittyvää tekniikkaa. Reformi haastaa myös opiskelijat ottamaan vastuuta omasta opiskelusta ja arjen hallinnasta. Se että Suomen valtiolla on samaan aikaan säästökuuri, jonka johdosta ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikataan, ei tietenkään helpota koulutuksen uudistamista. Se on kuitenkin ihan oman hajatelman aihe.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.