Henkilöstö ja opiskelijat reformin tavoitteiden toteutumisen tärkein voimavara

Niin tekisi mieli haastaa Aleksis Salusjärvi, mutta enpä lähde siihen mittelöön. Minulla ei riitä kantti julistaa itseäni ammatillisen koulutuksen valtakunnan johtavaksi asiantuntijaksi, vaikka oppilaitosvierailuja onkin takana jonkin verran usean vuoden aikajanalla. Sen verran tunnen ja arvostan ihmisiä, jotka asian äärellä erilaisissa organisaatioissa työtä tekevät.

En myöskään lähde kiistämään sitä, etteikö ammatillisen koulutuksen kentällä ole ongelmia, joita taloudelliset leikkaukset ovat syventäneet. Näen kuitenkin valoa tunnelissa ja muutoksen ensisijaisesti mahdollisuutena kehittää ammatillista koulutusta. Ongelmat eivät poistu niitä seinille maalaamalla, vaan ratkaisuista puhumalla ja niiden toteuttamisesta sopimalla.

Pitää myös nähdä metsä puilta, ettei sekoita asoita. Etenkään, jos on virassa, jossa pitäisi olla ajan hermolla – vaikkapa lapsiasiainvaltuutettuna. Leikkaukset eivät ole reformista johtuvia vaan Ammatillisen koulutuksen reformi on laadittu toimenpideohjelmaksi, jolla pyritään säilyttämään ammatillisen koulutuksen laatu siihen kohdistuneista leikkauksista huolimatta. Edellinen hallitushan päätti leikkauksista, mutta äänesti omat toimeenpanojen toteuttamiseen valmistellut lakiesitykset nurin.

Ammatillisen koulutuksen reformi on suurin koulutusjärjestelmän uudistus sitten peruskoulun käynnistämisen. Toisaalta ammatillinen koulutus on koko 2000-luvun ollut jatkuvassa muutoksessa, josta johtuen nyt toteutettava reformi ei sen toteuttajille olekaan niin suuri muutos, kuin se on poliittisille päättäjille, ns. suurelle yleisölle, hallinnon työntekijöille ja tietohallintajärjestelmille.

Reformin toteuttajilla tarkoitan ammattioppilaitoksissa työskenteleviä johtajia, opettajia, ohjaajia, opiskeluhuollon toimijoita, kiinteistöjen hoitajia ja keittiötyöntekijöitä. Kuten suurissa muutoksissa aina, johtajat valmistelevat niitä, mutta tavoitteiden toteutumisen ratkaisee kentällä työskentelevän henkilöstön sitoutuminen ja käytännön työ. Nyt käynnissä oleva ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteet ovat suurelta osalta sellaisia, jotka edellyttävät asioiden uudelleen ajattelemista, työtapojen uudistamista ja asioiden ajattelemista opiskelijalähtöisesti, ei järjestelmä- tai opetuslähtöisesti.

Kun muutos edellyttää oman ajattelutavan uudistamista ja totuttujen työ- ja toimintatapojen muuttamista, niin se ei tapahtu hetkessä. Sitä ei voi myöskään ulkoa käskeä, vaan muutos edellyttää omaa motivaatiota, jota yleisesti ruokkii hyvä dialogi. Yhteisötasolla muutosta helpottaa aina se, että toimintatavoista sovitaan avoimesti ja koko yhteisö huomioiden. Pienryhmien, tiimien ja yksilön muutos varmistetaan ottamalla jokainen mukaan muutoksen tekemiseen. Henkilöstöä ja opiskelijoita tulee arvostaa oman työnsä ja oman oppimisen asiantuntijoina.

Kun ihminen tuntee olevansa yhteisössä merkityksellinen, vaikuttavansa asioiden kulkuun ja erityisesti oman työnsä kehittämiseen, hän sitoutuu siihen aivan eri tavalla kuin ulkoa ohjeistettuun ja käskettyyn työtapaan. Huono tiedottaminen ja valmisteluvaiheessa tapahtuva tietojen panttaaminen antavat tilaa erilaisille huhuille ja ne herättävät aina epäluottamusta ja vaikeuttavat muutosta.

Kun tehdään suurta muutosta toimintaympäristössä, jossa taloudelliset leikkaukset ja henkilöstön vähentyminen ovat merkittäviä, niin pitäisi olla itsestään selvää, että olemassaolevan henkilöstön hyvinvointi on tärkein investointi muutoksen onnistumiseksi. Hyvinvoinnin varmistaminen alkaa ihmisten hyvästä kohtelusta, avoimesta asioiden tiedottamisesta – myös siitä että uskalletaan kertoa, mitä ei vielä tiedetä ja milloin on odotettavissa lisätietoa.

Isojen muutosten on turha odottaa tapahtuvan hetkessä, mutta pienissä tiimeissä voidaan ottaa hyvinkin nopeasti käyttöön työ- ja toimintatapoja, jotka edistävät isompaa kokonaisuutta. Nämä muutokset syntyvät, kun tekijät saavat itse kehittää niitä ja osallistua päätöksen tekoon. Läpäisyn tehostamisen ohjelman aikana ja nyt tänä syksynä tekemieni oppilaitosvierailujen pohjalta tiedän, että oppilaitosten henkilöstössä ja opiskelijoissa on tarvittava viisaus ratkaista reformin tavoitteiden saavuttamisen haasteet. Kun heidät otetaan mukaan niitä ratkaisemaan, syntyy varmasti myös halu siihen.

Koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten johtajien onkin vallitsevassa tilanteessa, kun uusi laki on hyväksytty ja talouden viitekehys tiedossa, tärkeää suunnata katse ja toiminta poliittisten päättäjien ja valmistelevien virkamiesten sijaan omien oppilaitosyhteisöjen suuntaan ja hyödyntää henkilöstön ja opiskelijoiden asiantuntemusta. Sieltä löytyvät parhaat käytännön ratkaisut reformin toteutukseen. Tiedän sen omaan kokemukseen perustuen. Uskaltamalla ottaa koko henkilöstö ja opiskelijat mukaan kehittämistyöhön ja päätöksentekoon, varmistetaan myös työhyvinvointi suuressa muutoksessa.

Ceterum censeo
Ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteet eivä toteudu, mikäli uudistusta ei tueta myös ammattiyhdistystasolla. Mikäli ammatillisen koulutuksen opettajien palkanmaksun perustetta ja työvelvoitetta ei saada kokonais- / vuosityöaikaperusteiseksi kärsivät asiasta eniten opiskelijat.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

63 + = 69