Hyvinvointi ei ole itseisarvo

Viikonlopun Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli hyvinvointiaatteesta. Kirjailija Jari Ehrnrooth on huolissaan hyvinvoinnin aatteistumisesta, koska se näyttäisi tekevän hyvinvoinnista yksilöllisen itseisarvon, jota tulisi tavoitella.

Ehrnroothin mukaan läntinen ihminen on saavuttanut vapauden, rauhan ja aineellisen turvan. Samalla kulttuurin henkinen tila on taantunut pakanallisten kulttiuskontojen asteelle. Onnellisuuden tavoittelu asettuu oikeamielisyyden edelle ja voittamisen palvonta korvaa moraalisen itsetutkiskelun

On helppo yhtyä Ehrnroothin huoleen. Termit ja käsitteet, joiden toteutuminen arjessa perustuu subjektiivisiin kokemuksiin, mittauksiin ja tulkintoihin otetaan helposti yleisiksi teemoiksi, joita käytetään ilman kytkentää konkreetiaan. Hyvinvointi ja syrjäytyminen ovat juuri tälläisiä käsitteitä. Niitä käytetään, koska ne vetoavat ja saavat puheet ja toiminnot vaikuttamaan arvokkailta ja tärkeiltä.

Sekös minun mieltäni lämmitti, kun Ehrnrooth peräänkuulutti lihaa luiden ympärille: ”Hyvinvointi ilman sivistystä ja moraalia ei ole muuta kuin primitiivistä hyvää oloa. Ideologia on tullut tiensä päähän, ja on vain ajan kysymys, milloin sen arvo ajattelevien ihmisten silmissä romahtaa lopullisesti.”

Helposti irrallisiksi muotoutuvia käsitteitä on siis  toistuvasti konkretisoitava, jotta tarkoitus ja tarkoituksen saavuttamiseksi vaadittava toiminta ei hämärry.

Kesäkuussa 2014 kirjoitettu Arjen arkki -hankkeen loppuraportti päättyy sivistyksen vaalimisen vaatimukseen: ”Sivistys on yksilön arjen taitojen hallinnan keskeinen elementti. Sivistyksen vaaliminen muuttuvassa monikulttuurisessa Suomessa on yhdistävä nimittäjä Paremmat arjen taidot ja opintojen kautta töihin -ohjelmassa luoduille hyville käytännöille ja toimintamalleille. Alkaneella uudella rahoituskaudella sivistyksen merkitystä yksilön hyvän elämän eväänä ja työelämätaitojen perustana tulee entisestään korostaa.”

 

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.