Itsestäänselvyyksien metsä

Kevättalven toimistojaksolla ehdin melkein juurtua työhuoneeseeni. Päivät kuluivat kevään tapahtumia valmistellessa ja sainpa aika pitkälle myös syksyn ammatillisen koulutuksen opiskeluhyvinvoinnin kehittämispäivien valmistelut. Myös ikuisuusprojektin leiman saanut Hyvinvoiva oppimisympäristö -julkaisu valmistui.

Vaikka en ole blogiani päivittänytkään, niin olen toimistojakson aikana ehtinyt ajatella ja ihmetellä monenlaista. Olen analysoinut kenttäkierroksilla tekemiäni havaintoja ja tullut tulokseen, että itsestään selvät asiat ovat puita, jotka estävät meitä näkemästä metsää.

Hyvinvointi, työ- ja toimintakyky ja opiskelijan ohjaaminen opinnoissa eteenpäin kohti työelämää ovat asioita, joiden edistämistä ammatillisessa koulutuksessa pidetään itesestään selvänä. Niiden katsotaan itsestään selvinä asioina olevan mukana ammattiin opiskelevien työelämäjaksoilla. Monessa oppilaitoksessa suurin osan opettajista ja ohjaajista huolehtiikin itsestään selvien asioiden toteutuksesta, mutta olen havainnut valitettavan paljon näyttöä siitä, ettei itsestään selvyyksiä konkretisoida ja huolehdita niiden toteutumisesta. Ne koetaan myös lisätyönä, josta on saatava erillinen resurssi eli korvaus.

Päättäjätasolla tämä tarkoittaa sitä, että asiat mainitaan, mutta ne eivät konkretisoidu opetussuunnitelmiin, eikä niiden toteutumista valvota mittareilla ja kyselyillä. Erityisen huolissani olen siitä, että oppilaitoksissa ei käydä keskustelua opiskelu- ja työhyvinvointia edistävistä ratkaisuista, vaan keskitytään ripottelemaan leikkauskeskustelun tuhkaa ja hautumaan siihen.

On hyvä tiedostaa, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla on käytettävissä tänä vuonna 6,8 miljardia, josta ammatillisen peruskoulutuksen järjestämiseen 483 miljoonaa ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen 292 miljoonaa. Leikkausten jälkeenkin ammatillisen koulutuksen järjestämiseen on vuonna 2017 käytettävissä satoja miljoonia euroja. On hyvä tiedostaa myös, että laki ammatillisesta koulutuksesta uudistuu 2018 ja erilaisiin koulutusmuotoihin siiloutunut talousresurssi on sen jälkeen laajemmassa käytössä.

Tästä pääsenkin aasinsiltaa käyttäen siiloutuneeseen yhteiskuntaan, jossa asioita suunnitellaan hallinnonalojen lähtökohdista. Minusta pitäisi uskaltaa rikkoa rajoja ja tarkastella palveluja ja niihin kohdennettavia varoja ihmisen elinkaaren mukaisesti. Yksin OKM:n sisällä nuoriso- ja koulutusyksiköiden välillä ei minusta tehdä riittävästi yhteistyötä, jotta nuorille saataisiin palvelut sinne missä nuoret ovat. Koulut ja oppilaitokset on saatava lasten ja nuorten toimintaympäristöiksi aamusta myöhäiseen iltaan. Tämän myötä lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat luontevasti yhteisissä toimintaympäristöissä.

Pienissä kunnissa talous on ohjannut toimintaa tähän suuntaan, mutta monessa kaupungissa ja erityisesti kaupunkien ja kuntayhtymien kanssakäymisissä ollaan vielä tiukasti omissa poteroissa. Itsestään selvää on, että yhdistämällä pieniä budjetteja ja tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä saadaan aikaan pienemmällä budjetilla enemmän. Niin kauan kun on varaa ylläpitää siiloja, meillä ei mene huonosti.

On taas aika siirtyä kentälle ja tehdä toukokuun kirikierros ennen lomalaitumille siirtymistä, aion korostaa jokaisessa kenttäväen kohtaamistilanteessa kestävän ammattitaidon merkitystä ammatillisessa koulutuksessa ja hyvinvointiin panostamisen merkitystä yli hallinnonrajojen. Sen lisäksi, että kohtaamisissa haluan kuulla ratkaisuja, on minulle niitä kertynyt jonkin verran jaettavaksikin.

Ceterum censeo; asuntoloille niille kuuluva arvo!
Toisen asteen opiskeluun liittyvää asuntolatoimintaa tulisi tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä, eikä yksin ammatillisen koulutuksen majoitustoimintana. On syytä selvittää mitkä ovat koulukuljetusten ja itsenäisen asumisen tukien summat verrattuna asuntolatoiminnan järjestämiseen. Asuntolatoimintaa tulisi tarkastella inhimillisesti samalla tavalla kuin koulutuksen etenemistä esiopetuksesta perusopetukseen ja edelleen toiselle asteelle ja edelleen korkeakouluihin tai työelämään. Nuorten itsenäistymistä voidaan tukea velvoittamalla toisen asteen koulutuksen järjestäjät tarjoamaan opiskelupaikan takia muuttamaan joutuville ohjattu asuntolatoiminta toisella asteella oppimisympäristönä itsenäiseen asumiseen. Taloudellinen tuki toiminnalle pitää löytyä OKM:n ja STM:n yhteistyönä sosiaali- ja terveysmenoja ennaltaehkäisevänä investointina.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.