Keikkaelämää

Vuosi vaihtui uudeksi. Myöhäisen syksyn aikana en saanut hajatelmia kirjoitettua julkaistavaan muotoon, sillä itse häärääminen vei kaiken energian. Huomasin myös, että auto kulkuvälineenä on työtehon näkulmasta huomattavasti huonompi valinta kuin juna. Lokakuun alun ja joulukuun puolivälin välisenä aikana vierailin 20 ammattiopistossa ja osallistuin eri tavoin 4 valtakunnallisen seminaarin ja 4 verkostotapahtuman järjestelyihin. Loka-marraskuussa matkapäiviä kertyi 32 ja joukukuussakin vielä 8. SAKU on the road -kiertueelle vuokratun pakettiauton matkamittariin kertyi kahdessa kuukaudessa ajokilometrejä yli 8500. Loppuvuotta 2016 voi siis hyvin kuvata yhdellä sanalla: keikkaelämää.

Syksyn pääteemana oli istumisen vähentäminen ja liikkumisen lisääminen oppilaitosten arjessa. Toisena kutomistehtävänä oli läpäisyä tehostavien hyvien käytäntöjen ja koulutuspolkuihin liittyvien siirtymien sujuvuutta edistävien mallien kartoittaminen syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta.

Syksyn kiertueellani kaikissa kohtaamisissa oli tietenkin esillä ammatillisen koulutuksen reformi. Todella mittava koulutusuudistus, joka on luontainen jatko 2015 toteutetulle tutkintouudistukselle. Reformilla vastataan myös jatkuvasti muuttuvan työelämän tarpeisiin. Oma havaintoni kuluneen syksyn kohtaamisten perusteella on, että jatkuvaan muutokseen tottuneen ammatillisen koulutuksen henkilöstön keskuudessa ollaan paljon valmiimpia uudistukseen, kuin yleisesti luullaan. Luonnollisesti porukkaan mahtuu myös kyseenalaistajia, jarruttajia ja muutosta vastustavia henkilöitä, mikä ei ole pelkästään huono asia.

En kuulu yhteenkään ammatillisen koulutuksen reformia valmistelevaan työryhmään, enkä ole ehtinyt osallistumaan yhteenkään avoimeen reformipajaan. Tunnen silti olevani aitiopaikalla seuraamassa ammatillisen koulutuksen arkea ja uudistumista. Poliittiset päätökset tehdään Helsingissä ja niitä esitellään erilaisissa seminaareissa eri puolilla Suomea. Muutoksen toimeenpano ja toteutus tapahtuvat kuitenkin koulutuksen järjestäjien oppilaitoksissa. Niissä minä olen ollut aktiivisesti läsnä toimenkuvani mukaisesti ja uskon olevani perillä siitä, mitä tarvitaan, jotta muutoksen pyörteissä ei unohdeta työ- ja opiskeluhyvinvoinnin näkökulmaa. Hyvinvoinnin edistäminen osana ammatillisen koulutuksen uudistamista on keskeinen asia, jotta reformi tuottaa sille asetetut sisällölliset ja taloudelliset tavoitteet.

Koenkin tärkeäksi, että uudistukset viedään läpi, eikä Kataisen ja Stubbin hallitusten tapaan tehdä talousleikkauksia ilman toiminnallista lainsäädäntöä. Ammatillisen koulutuksen kentällä viimeiset 15 vuotta ovat olleet jatkuvasti nopeutuvan muutoksen aikaa, joten muutos itsessäään ei ole ongelma. Ongelmia ja muutosvastarintaa aiheuttavat eniten epätietoisuus oman työn tulevaisuudesta sekä ristiriidat työlle asetettujen tavoitteiden ja palkkausjärjestelmän välillä. Kehittämispaineet samaan aikaan kun rahoitusta, henkilöstöä ja tiloja vähennetään, ovat suuri haaste opetus- ja ohjaushenkilöstön työhyvinvoinnille.

Kun uusi lainsäädäntö saadaan hyväksyttyä, toivottavasti hyvissä ajoin ennen kesää, alkaa lainsäädännön toimeenpanovaihe. Se ratkaisee, miten reformissa onnistutaan. Vaikka käynnissä onkin erittäin suuri muutosprosessi, ei käytännön toiminnassa tarvitse kaikkea vanhaa hylätä. Meillä on osaavia opettajia, ohjaajia, opiskeluhuollon henkilöstöä ja valtavasti erilaisia arjen työssä ja kehittämishankkeissa luotuja hyviä käytäntöjä niin opetuksen sisältöihin, opetuksen toteuttamiseen kuin opetuksen tukipalveluihin. Niiden soveltamiseen, juurruttamiseen ja jatkokehittelyyn kannattaa nyt panostaa. Keskeisin opintojen läpäisyä edistävä tekijä näyttäisi olevan koko oppilaitosyhteisössä vallitseva opiskelijasta välittämisen kulttuuri. Kun tähän lisätään kehittävä työote ja suunnitelmallinen hanketoiminta, niin edellytykset reformin tavoitteiden saavuttamiseen ovat täysin realistiset.

Oppilaitosyhteisöissä taloudellinen tiukkuus, uudistumisen tarve ja oman työn merkitys ovat varmasti koko henkilöstön tiedossa. Nyt tarvitaankin käytännön työkaluja siihen, miten uuden opettajuuden, osaamisperusteisuuden ja lisääntyvän työelämäyhteistyön vaatimuksiin ja haasteisiin vastataan ja kuinka koulutusta uudistuvissa entistä monipuolisemmissa oppimisympäristöissä johdetaan ja toteutetaan. Kun tarkastellaan paria viimeistä ESR-rahoituskautta ja koulutukseen ohjattuja valtionavustuksia, niin minua huolettaa eniten johtamisen kehittämishankkeiden vähyys. Miten ihmeessä voidaan hyviä käytäntöjä kehittää, juurruttaa ja levittää, jos samaan aikaan ei vahvisteta muutosjohtamisen käytäntöjä?

Tiedolla johtamisessa on yleisesti keskitytty dokumentoimaan ja virittämään laatujärjestelmiä sekä digitalisaatiota hyödyntäen entistä nopeampaa raportointia ja tilannekuvan muodostamista. Tiedolla johtaminen ei kuitenkaan ole tiedonkeruun johtamista ja tilannekuvien esittelyä kokouksissa, vaan niiden perusteella tapahtuvaa vuorovaikutteista tilannearviointia ja yhteistä suunnittelua, jossa on mukana koko henkilöstö. Tiedonkeuujärjestelmiä, prosessikuvauksia ja toimintamalleja tarvitaan, mutta edelleen, robotiikan kehittymisestä huolimatta, oppilaitosten henkilöstö ja opiskelijat ovat inhimmillisiä olentoja, ihmisiä. Ammatillisen koulutuksen johtamisessa on keskeistä, että kohdellaan organisaatiossa työskenteleviä ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla, jotta he kohtelisivat työyhteisönsä ihmisiä ja opiskelijoita parhaalla mahdollisella tavalla.

En ole tavannut Uuden Vuoden lupauksia tehdä, enkä tee nytkään. Totean kuitenkin, että hyvinvointihäärääminen ja siihen liittyvä keikkaelämä jatkuu myös vuonna 2017. Keikkakalenterini valtakunnallisella kattavuudella uskon pärjääväni kotimaan kuumimmille artisteille ja valtakunnan kärkipoliitikoille. Minäkin nimittäin uskon siihen, että paras tapa vaikuttaa ihmisiin ja saada asioita yhdessä haluttuun suuntaan, on kohdata ihmisiä heidän omassa toimintaympäristössään. Sen verran lupauksen tynkää tarjoan, että keikkoillani on aina tarjolla jotain konkreettista työ- ja opiskeluhyvinvoinnin edistämiseksi.

Tapaamisiin ammatillisen koulutuksen arjessa myös vuonna 2017.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Keikkaelämää

  1. Merja Paloniemi sanoo:

    Juuri näin.

Kommentointi on suljettu.