opintoviikot ja kurssit romukoppaan – osaaminen ratkaisee

Loppuvuodesta 2014 uudistettiin kaikkien ammatillisten perustutkintojen perusteet osana ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämistä. Niinpä alkaneen talven ja tulevan kevään polttava puheenaiheena tulee olemaan uusien opetussuunnitelmien sisällöt. Miten koulutuksen järjestäjät tulkitsevat uusia perustutkintojen perusteita ja opintoviikkojen suorittamisen muuttumista osaamispisteiden kartuttamiseen?

Olen perehtynyt kaikkiin tutkintoihin kuuluvien yhteisten aineiden perusteisiin. Sen sisällä tietenkin työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavat taidot ja erityisesti työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto ovat saaneet erityistä huomiotani.

Työkyvystä, liikunnasta ja terveystiedosta kirjoitan enemmän toisella foorumilla. Nyt ajattelin avautua tutkintouudistuksen osaamisperusteisuudesta yleisesti. Minusta tuntuu, että vieläkään ei oikein tajuta, kuinka suuresta uudistuksesta on kyse. Koulutuksen järjestäjillä, oppilaitoksilla, opettajilla, ohjaajilla ja opiskeluhuollon toimijoilla on nyt mahdollisuus luoda uusia käytäntöjä toimia, opettaa, ohjata, kasvattaa ja tukea opiskelijoita työ- ja toimintakykyisiksi osallistuviksi kansalaisiksi.

On luonnollista, että opetussuunnitelmia lähdetään muodostamaan vanhoja pohjia noudattaen, opetushenkilöstön työehtosopimusten, totuttujen työtapojen ja yleisesti ottaen koulumaailmaan kuuluvan lukujärjestyksen laadinnan pohjalta. Nyt olisi mahdollisuus toimia uudella tavalla; uudistaa koulutusta aidosti vahvistamaan nuorten arjen taitoja ja vastaamaan työelämässä tarvittavien taitojen oikeaa suhdetta.

Opetussuunnitelmia laadittaessa on ensimmäiseksi perehdyttävä uusien tutkinnon osien tavoitteisiin ja osaamiselle asetettuihin vaatimuksiin. Tämän jälkeen on pohdittava kuinka paljon tutkinnon osien vaatiman osaamistason saavuttaminen vaatii. Jonkinlainen keskiarvo pitää kompromissina tietenkin sopia. T1-tason tulisi olla osoitus kyvystä pärjätä työelämässä ja K3 kuvaa erinomaisia valmiuksia siirtyä työelämään. Kokeneilla opettajilla on varmasti valmiudet tehdä arviointi. Onko työelämän edustajilla vastaava valmius tulkita todistuksia? Uudistusta tehtäessaä opintoviikon ja osaamispisteen välistä kerrointa ei ole. Kyse on ihan eri asiasta. Opintoviikko on suoritettua opiskelua, osaaminen sitä mikä näkyy ihmisen toiminnassa. Tämä asia olisi hyvä tehdä selväksi koulutusorganisaatioissa ja näkyväksi työelämässä.

Opetuksen järjestämisessä on erittäin tärkeää tunnistaa työelämälähtöisyys. Perinteisesti meillä perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen siirryttäessä ei juurikaan tapahdu muutosta. Yksi suurimpia opintojen keskeyttämisen syitä ammatillisissa opinnoissa on turhautuminen ensimmäisen vuoden ensimmäisinä kuukausina. Tekemällä oppimisen sijaan opiskelu on varsin teoreettista.

Eikö ammattiin opiskelun tulisi lähteä siitä, että opiskelu alkaa työelämätaidoilla. Ensimmäisen vuoden opinnoissa voidaan noudattaa alaikäisille sopivaa lyhyempää viikkotyöaikaa, mutta joka päivä tullaan töihin sovittuun aikaan ja tehdään töitä alan työtapojen mukaan. Toisena ja kolmantena vuonna työpäivät pitenevät ja tietysti myös työssäoppimisen osuus kasvaa. Opiskelu voi olla myös vuorotöitä, jos se on alalla tavallista – tässä kohdin  olen varma opiskelijoiden olevan joustavampia kuin opetushenkilöstön.

Kaikille yhteisten aineiden toteutuksessa on romutettava vanha ATTO-käsite ja ainekeskeisyys. Yhteiset aineet ovat opiskelijan sivistystä, yhteiskuntaosaamista, opiskelukykyä lisääviä tutkinnonosia, jotka vahvistavat opiskelijan työelämätaitoja. Kaikille yhteisten aineiden toteutuksessa on pyrittävä mahdollisimman lähelle oman alan käytäntöjä. On oleellista, että kielten opiskelussa aineistona on oman ammattialan manuaalit ja ammattisanasto. Liikunnan ja terveystiedon osalta on tärkeä tunnistaa omalla alalla tarvittavan fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn vaatimukset sekä taito kehittää ja ylläpitää niitä.

Liian monessa Suomalaisissa koulussa ja oppilaitoksessa toimitaan edelleen perinteisen kaavan mukaan, eli opettajalla on tieto, jonka hän opettaa. Nyt on aika muuttaa ammatillinen koulutus holistiseen ihmiskäsitykseen perustuvaksi ohjaukseksi, jonka tavoitteena on oppiminen ja osaamisen saavuttaminen niin, että opiskelijallakin on vastuu tiedon hankinnasta ja arvioinnista.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.