Läpäisyn tehostaminen on opiskelijoista välittämistä

Yleensä kirjoitan näitä hajatelmia junamatkoilla. Johtuen syksyn Läpäisy Road Shown toteuttamisesta pakettiautolla, ei sopivia kirjoitushetkiä ole kahteen kuukauteen ollut. Nyt keikka-auto on palautettu.

Ammatilisen koulutuksen läpäisyn tehostamisen ohjelman levittämis- ja loppuseminaarit on siis pidetty ja ohjelman voidaan katsoa olevan maalissa.  Toki jäljellä on vielä yksi valtakunnallinen levittämistapahtuma; Ammatillisen koulutuksen hyvinvointipäivät Tampereella 9. – 10.12.

Hääräsin läpäisyn tehostamisen kolmessa hankkeessa koko ohjelmakauden ajan ja viimeisen vuoden kokoamassa kaikkien hankkeiden tuloksia. On siis paikallaan dokumentoida yhteenveto tekemistäni havainnoista ja syntyneistä ajatuksista.

Vuonna 2011 alkanut ohjelma on ollut poikkeuksellinen hankkeiden kokonaisrahoituksen (16 milj. €), ohjelman keston sekä hankkeiden koordinoinnin ja ohjauksen osalta. Ohjelmalta ja siten hankkeilta odotettiin paljon. Hankkeita toteutettiin yli 30 ja mukana oli 55 ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Ohjelmaan liittyi myös tutkimuksellista seurantaa. Tutkijoiden työn tuloksena onkin syntynyt useita julkaisuja hankkeiden määrällisistä ja laadullisista tuloksista sekä hankkeiden vaikuttavuudesta. Tulossa on vielä yksi tutkimusjulkaisu, jossa päästään uudelle tasolle tarkasteltaessa ohjelman tuloksia ruohonjuuritason inhimmillisinä tuloksina. Jukka Vehviläisen kirjoittama, joulukuussa valmistuva Läpäisyn tehostamisen historiikki listaa ohjelman erilaisissa hankkeissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen helmet.

Oma roolini ohjelmaan kuuluneissa hankkeissa on ollut käytännön hääräämistä tutustumalla tuloksiin, levittämällä niitä laajempaan käyttöön ja edistämällä toimijoiden verkostoitumista – ja muistuttamalla hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Olen usein joutunut myös puolustamaan ohjelmaa, koska monet ohjelmaan ja hankkeiden sisältöihin perehtymättömät ihmiset ovat tulkinneet läpäisyn olevan vain nopeuttamista tai tilastojen kaunistamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Oma havaintoni koko ohjelmakautta tarkastellessani on, että hankkeissa tavoiteltiin niin opiskelijoiden kuin henkilöstön hyvinvointia edistäviä toimintamalleja. Olipa hankkeen keskeinen tavoite kehittää sosiaalisen median hyödyntämistä, sähköisiä  oppimisalustoja, työssäoppimista, oppimisympäristöjen uudistamista, opintojen ohjausta, asuntolatoimintaa tai muita opiskelun tukipalveluja, opiskelija oli aina keskiössä.

Läpäisyohjelman aikana järjestettiin useita hankkeiden työntekijöiden yhteisiä kokoontumisia. Niissä käsiteltiin tietysti tutkimuksia ja tilastoja. Ohjelman alkuvuosina tavoiteltiin myös hallinnollisesti yhtenäisiä tilastointitapoja ja tulkintoja. Hankkeiden työntekijöiden – opettajien, ohjaajien ja hankekoordinaattorien – kiinnostus, tavoitteet ja siten tapaamisten ryhmätyöskentelyissä syntyneet tuotokset suuntautuivat kuitenkin opiskelijoiden tukemiseen ja toiminnan sisältöihin. Yhtenäinen näkemys koulutuksen menetelmien, sisältöjen ja tukipalvelujen kehittämiseen yhdisti kaikkia osallistujia ja niinpä yhteiset kokoontumiset edistivät paitsi eri hankkeiden tulosten leviämistä ja yhteistyötä myös hanketyöntekijöiden työhyvinvointia.

Käsitykseni mukaan koulutuksen järjestäjillä ja oppilaitoksilla ei edelleenkään ole niin yhdenmukaista tulkintaa keskeyttämisten ja eroamisten tilastoinnista ja etenkään eroamisen syiden kirjaamisesta, että valtakunnallista vertailua koulutuksen järjestäjien välillä voitaisiin luotettavasti tehdä. Vastavasti käsitys siitä, että opiskeluyhteisön hyvinvointiin panostamalla voidaan läpäisyä tehostaa merkittävästi, on varsin yleisesti hyväksytty käsitys. Jos minulta kysytään, niin saavutettu tulos on tavoiteltua parempi. Tarvitseeko sitä ongelmaa niin tarkasti analysoida, jos ratkaisu on joka tapauksessa tiedossa?

Kuluneen syksyn aikana keskittyessäni tulosten kokoamiseen ja levittämiseen vakuutuin entisestään siitä, että hankkeiden toiminnan tasolla läpäisyn tehostamisessa haluttiin ja halutaan jatkossakin toimia opiskelijalähtöisesti Hänestä välittäen. Läpäisyn tehostamisessa nähdään oleellisena opettajuuden muutos tietojen ja totuuksien välittäjästä osaamisen luotsiksi koulutuksesta työelämään ja/tai jatko-opintoihin.

  • Läpäisyn tehostaminen voi olla opintojen ajallista nopeuttamista, kun opiskelijan tietojen ja taitojen oppimiskyky ja opiskelumotivaatio on korkealla tasolla.
  • Läpäisyn tehostaminen on myös sitä, että opiskelija valmistuu tavoiteaikaa hitaammin, mutta saavuttaa sellaisen osaamisen tason, että työlllistyminen on mahdollista.
  • Läpäisyn tehostamista on myös ohjata virheellisen valinnan tehneet opiskelijat sellaiselle alalle, joka todella kiinnostaa ja jolla työllistyminen tai jatko-opinnot ovat realistisia.
  • Läpäisyn tehostamista on tukea opiskelijaa arjen taidoissa niin, että hänellä on realistiset mahdollisuudet kiinnittyä opintoihin ja myöhemmin itsenäistyä yhteiskunnan jäseneksi hyödyntämään koulutuksessa saamiaan tietoja ja taitoja.
  • Läpäisyn tehostamista on arkirealismi siitä, että alle 20-vuotias opiskelee ammatin, jonka ei alun alkaenkaan ole tarkoitus olla koko työuran kestävä valinta, vaan ensimmäinen askel työelämään.
  • Läpäisyn tehostamista on se, että opiskelijat oppivat elinikäisen oppimisen avaintaitojen olevan tärkeimpiä taitoja ja työkyvyn tärkein pääoma jatkuvasti muuttuvassa työelämässä.

Ammatillisessa koulutuksessa lähivuodet ovat taloudellisesti tiukkoja vuosia. Onneksi reformiin liittyy täydellinen lakiremontti, joka käsittää niin koulutuksen järjestämiseen kuin rahoitukseen liittyvät lait. Ei mitään pintaremppaa, vaan puretaan ja rakennetaan kokonaan uusi.

Läpäisyohjelmaan liittyvien kokemusteni perusteella oppilaitoksissa on taitoa ja tahtoa toteuttaa jatkossakin laadukasta ammatillista koulutusta. Muutama hallinnollinen harha ja pinttynyt käsitys on kuitenkin saatava eri tahoilla kirkastumaan nykyistä arkea vastaavaksi ja näkymään myös uudessa 2018 voimaan tulevassa laissa ammatillisesta koulutuksesta.

  • Koulu ei todellakaan ole enää ”4 seinää ja sisällä tulevaisuus”. Osaamista kertyy kaikesta aktiivisuudesta, joten on tärkeää ohjata lapsia ja nuoria osallisuuden kokemuksia kartuttavaan toimintaan, lisätä opiskelijoiden osallisuutta myös koulutuksessa ja oppia tunnistamaan ja tunnustamaan koulun ja oppilaitoksen ulkopuolella hankittu osaaminen.
  • Osaamispistettä ei voi mitata ajassa. Ammatillisen koulutuksen tutkintouudistuksen tavoitteet osaamisperusteisesta opetuksesta, ohjauksesta ja arvioinnista eivät toteudu ennen kuin opettajat ovat vuosi- tai kokonaistyöajassa.
  • Ajallisuuteen liittyen voidaan myös jatko-opintokelpoisuuden osalta lopettaa keskustelu ammatillisen koulutuksen 2- tai 3 -vuotisuudesta. Osaaminen ratkaisee. 180 osaamispistettä oikeuttaa jatko-opintoihin. Toiset saavuttavat sen nopeammin, toiset vähän hitaammin.
  • Nuoret ovat nuoria, mutta heille suunnatut palvelut ovat siiloutuneet valtion ja edelleen kunnallisten hallintorajojen mukaan. Nuorisotilat ovat käsittääkseni tyhjillään päivisin ja oppilaitokset iltaisin. Koulutuksen järjestäjät ja kuntien nuorisotoimet tuskailevat tilakustannusten ja palkkakulujen kanssa, mutta yhteistyötä on vaikea tehdä kun hallinnon rajat ovat niin juurtuneet. Pelkään myös ohjaamoiden linnoittautuvan uusiksi hallinnollisiksi luukuiksi omiin tiloihinsa, vaikka niiden tulisi sijoittua sinne missä nuoret ovat ja mihin heitä halutaan – oppilaitoksiin. Toivon nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen raja-aitojen kaatamisen johtavan oppilaitosten elävöitymiseen aamusta iltaan. Siten niistä kehittyy keskeisiä paikkoja kohdata ja ohjata nuoria ja nuoria aikuisia.
  • Ei ole realistista odottaa sellaista perusopetuksen uudistusta, joka mahdollistaisi yhdenvertaisen opetuksen erilaisille oppijoille ja tasoittaisi sosioekonomisen perimän erot perusopetuksen aikana. Ammatillisessa koulutuksessa on siis kehitettävä opiskelijaksi ottamista niin, että perusopetuksen huonot arvosanat eivät rankaise nuorta tuplasti; johda opintoihin, jotka eivät kiinnosta vähääkään. Hukkakoulutus on inhimmillisesti niin opiskelijan kuin opettajan kiusaamista ja yhteiskunnan talouden näkökulmasta oman oksan sahaamista. Enkä tarkoita, että kaikkien on päästävä juuri sinne minne haluaa automaattisesti ja heti. Joskus se vaatii lisäopintoja, arvosanojen korottamista yms. Ammatillisen koulutuksen kentällä tuntuisi kuitenkin olevan paremmat valmiudet nuorten lisäopetukseen ja ohjaukseen kuin perusopetuksessa. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat tärkeä voimavara pidemmissä siirtymissä.
  • Ceterum censeo. Ammatillisen koulutuksen lakiuudistuksessa on koulutuksen järjestäjät velvoitettava järjestämään opiskelija-asuntola opiskelijoille, joiden ei ole mahdollista käydä koulua päivittäin kotoa käsin julkisten kulkuyhteyksien puuttumisen takia.  Läpäisyn tehostamisen ohjelmassa tehtyjen selvitysten mukaan asuntoloissa asuvat nuoret keskeyttävät opintoja vähemmän kuin muut opiskelijat. Toisaalta noin 30% asuntolassa asuvista opiskelijoista keskeyttäisi opintonsa, jos menettäisi asuntolapaikkansa. Suurissa kaupungeissa ei pidetä asuntolaa tarpeellisena, koska opiskelijoita riittää kaupunkien väestöpohjasta ja asuntoja on saatavilla vapailta markkinoilta. Kuitenkin juuri suurissa kaupungeissa keskeyttämisprosentit ovat suuria ja yksi merkittävä syy on asumisen kalleus – tai jopa asunnottomuus. Ja tuleepa väkisin mieleen, että eiköhän opiskelijoiden asumistuet suurelta osin ole yhteiskunnan varoista maksettua? Olisiko halvempi rakentaa asuntoloita ja palkata ohjaajia, kuin rahoittaa opiskelijoiden vuokra-asuminen Kelan maksamana?

Läpäisyn tehostamisen hankkeiden toteuttajien päätöstilaisuuden yhteydessä saamani tunnustus lämmitti ja kiitosta työlleni tuli ennemmän kuin kykenen vastaanottamaan. Haluankin jakaa siitä osan kaikille Teille, joiden kanssa olen hankkeissa saanut tehdä yhteistyötä. Läpäisy Gaalan palkintopokaali hyvinvoinnin ja läpäisyn tehostamisen edistämisestä lämmitti erityisesti siitä syystä, että se tuli vertaishankkeelta.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Läpäisyn tehostaminen on opiskelijoista välittämistä

  1. Anne Eteläaaho sanoo:

    Täyttä asiaa Ville. Kiitos työstäsi hyvinvoinnin edistämiseksi:).
    Anne

Kommentointi on suljettu.