Latu vai umpihanki

ken latua kulkee ladun on vanki,
vapaa on vain umpihanki.
-Aaro Hellaakoski, Huojuvat keulat 1947-

Tammikuun olen käyttänyt työstämällä kirjallisia rästitöitä. Opiskeluhuollon ja asuntolatoiminnan käsikirjat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen on nyt päivitetty ja hyvinvoivan oppimisympäristön käsikirja on tarkistuslistan päivitystä vaille valmis. Työtilanteeni on sikäli seesteinen, että aika monta hanketta päättyi vuoden vaihteessa. Muutama jatkuu, turvaten työn rahoituksen ja lisäksi on uusia hankehakemuksia rahoittajien käsittelyssä. Ihan tavallista projektityöntekijän arkea. Seesteisyyttä lisää se, että hankkeet ovat linjassa keskenään ja tukevat työnantajaorganisaation perustoimintaa.

Olen työskennellyt seitsemän vuotta ammatillisen koulutuksen kentällä, hiihdellen pääasiassa valmiita latuja. Jonkin verran olen laduilta uskaltanut myös poiketa tallaamaan umpihankeen uusiakin latuja.

Eihän seitsemän vuotta ihmiselämässä ole kovinkaan pitkä aika, mutta minun työurallani (31v) se on ennätys yhtäjaksoisessa työsuhteessa saman työnantajan palveluksessa. Olen viihtynyt, koska työ on ollut projektiluonteista ja ammatillisessa koulutuksessa on ollut koko ajan käynnissä muutosvirtaus. Muutos, uudistumisen haasteet ja sopiva epävarmuus sopivat minulle.

Ammatillisessa koulutuksessa on jälleen käynnissä muutosten myrsky. Koulutuksen lainsäädäntö ja rahoitus uudistetaan täysin. Hienointa on, ettei tarvitse latuja korjailla eikä valita, edessä on umpihanki. Umpihanki, johon voidaan tallata latu-urat kokonaan uusiksi. Nyt luodaan  uusi ammatillinen koulutus ja samalla uudistetaan opiskelijoiden hyvinvointia edistävät työskentelymenetelmät.

Siinä näyttäisi olevan minullekin haastetta. Olla omalla pienellä hääräämisellä mukana luomassa jotain uutta. Toisaalta en jaksa uskoa pelkän ammatillisen koulutuksen uudistuksen tuovan riittävää hyvinvointiloikkaa, jota Suomessa tarvitaan. Sipilän hallituksen STM:n ja OKM:n kärkihankkeilla olisi mahdollista luoda uutta entistä parempaa hyvinvoinnin edistämisen yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. Olen jo nähnyt ja kokenut, miten järjestökentällä saadaan aikaan yhteistyötä sekä vuoropuhelua järjestöjen ja viranomaishallinnon kanssa. Olisi kiinnostavaa lähteä polkemaan ihan uutta hallinnon, järjestöjen, koulutusorganisaatioiden ja nuorisotyön toimijoiden yhteistyöurien latuverkostoa.

Hyvin rakennettu kestää pitkään, kun sitä huoltaa. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin vastaan hetki, jolloin on vanha purettava ja rakennettava tilalle uutta. Miksihän tämä lasten, nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin näkökulmasta toteutuu vain ammatillisen koulutuksen sektorilla?

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.