Luotsaaminen – tapa ohjata ja opettaa

Tutkija Jukka Vehviläinen lanseerasi Läpäisyn tehostamisen ohjelman hankkeiden yhtenä tuloksena luotsaamisen. Termi toivottavasti pehmittää opettaminen – ohjaaminen ja opettaja – ohjaaja termien vastakkainasettelua. Kyse on ajattelu- ja toimintatavasta, ei koulutukseen tai organisaatiokaavioon liittyvästä henkilön asemasta tai toimenkuvasta.

Luotsaamisessa on kyse siitä, että opiskelijalle tehdään näkyväksi erilaisia mahdollisuuksia edetä opinnoissaan. Hänelle tehdään näkyväksi myös, mitä valinnoista seuraa. Luonnollisesti vaihtoehdot ovat kaikki ratkaisukeskeisiä ja mahdollisia toteuttaa, vaikka sisältäisivätkin karilleajon mahdollisuuksia. Opiskelija on kapteeni, joka tekee omat päätöksensä. Sen jälkeen luotsin tehtävä on tukea opiskelijaa valitun reitin toteutumisessa, vaikka valinta ei olisikaan luotsin mielestä paras mahdollinen. Varmaa karilleajoa luotsi ei tietenkään voi hyväksyä. Luotsaamista tarvitaan enemmän karikkoisilla osuuksilla ja vastaavasti avomerellä luotsin rooli on pienempi.

Elokuussa ilmestyneessä Opettajalehdessä kannettiin huolta opettajien töiden siirtämisestä ohjaajille. Siitä ei todellakaan osaamisperusteisuudessa, ammatillisen koulutuksen reformissa eikä läpäisyn tehostamisen ohjelman hyvissä käytännöissä ole kyse. Huoli on siitä, että opettajien on kehitettävä ohjausosaamista ja opetuksessa tarvitaan entistä monipuolisempia pedagogisia menetelmiä. Opettajien arvostus ei ole laskemassa eikä heitä korvata, vaan heiltä vaaditaan entistä enemmän ja erityisesti vaaditaan uudistumista – ihan niinkuin kaikilta muiltakin työelämässä olevilta.

Samalla kun vaatimukset kasvavat, toivotaan myös entistä enemmän halua tehdä tiimityötä ja siten jakaa työn kuormitusta työyhteisössä. Asetelma opettaja ja luokka tai opettaja ja ryhmä on mennyttä aikaa. tiimiopettajuus, opettajan ja ohjaajan, opettajan ja erityisopettajan sekä opettajan ja opiskeluhuollon edustajan yhteistyö yleistyy toivottavasti nopeutuvalla vauhdilla. Osaamisperusteisuuden syventyessä ja konkretisoituessa niin opettajien kuin opiskelijoiden ymmärrykseen ja toimintaan, opiskelijoiden tukitiimit vahvistuvat ja opiskelijat voivat saada tukipalveluja aidosti opiskelijalähtöisesti siellä missä heidän arkensa on.

Sehän meillä monen palvelun kohdalla eniten mättää, että palvelut luodaan palvelun tuottajan ehdoilla, jolloin palvelun tarvitsijan on tultava palvelun luo.

Koitan itse toimia kuten opetan. Työnantajani on suopea ja olemme saaneet opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaan jälleen kerran toteutettavaa SAKU on the road kiertuetta. Meillä on tutkittua tietoa, meillä on hyviä käytäntöjä, meillä on opiskeluhyvinvointia edistävää materiaalia opettajien ja ohjaajien käyttöön. Emme oleta, että väki tulisi meidän luokse niihin tutustumaan, vaan me jalkaudumme oppilaitoksiin ja olemme palvelu.

Elo- syyskuu on ollut hiljaiseoloa kiertueen valmistelujen merkeissä. Lokakuun alusta lähes joulukuun puoliväliin konkretisoituu ”palvelu olen minä” -teema, kun joka viikko saan kohdata eri puolilla Suomea opetus- ja ohjaustyötä tekeviä ihmisiä. Kun yhdellä suulla ja kahdella kädellä jaan sitä mitä minulla on, kahdella korvalla kuuntelen, opin ja minulla on taas vähän enemmän jaettavaa matkan jatkuessa.

Alkavan syksyn aikana olen tavannut minulle uusia ihmisiä, jotka ovat työstäni kyselleet – ja siksi olen taas sitä moneen kertaan miettinyt. Eihän tuo työnimike verkostokoordinaattori kerro mitä teen. Häärääjä olisi varmasti kuvaavampi. Luotsaaminenkin sopii, sillä minähän tarjoilen tutkimustietoa, erilaisia toimintamalleja, materiaaleja kohtaamisen foorumeita. Ammattilaiset kentällä päättävät mitä kaikesta tarjotusta he haluavat hyödyntää ja millaisia valintoja omassa työssään tehdä. Yhteistyön määrä eri organisaatioiden ja ihmisten kanssa on suoraan suhteessa siihen miten paljon luotsaamista halutaan.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.