Majoituksella ja asuntolatoiminnalla on suuri ero

Asuntolat ovat olleet osa ammattikoulujen toimintaa niin kauan kuin Suomessa on ollut ammatillista koulutusta. Tällä hetkellä koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä asuntoloissa asuu noin 10 500 opiskelijaa, joista suurin osa alaikäisiä. Asuntolapaikkojen tarve on huomattavasti suurempi ja tarve on kasvussa.

Eduskunnan käsittelyssä olevassa lakiesityksessä HE39/2017 asuntolatoiminta määritellään osaksi oppimisympäristöä, mikä on erinomaisen hyvä ja tarpeellinen kehitysaskel. Asuntolatoiminta on yhdenvertaisuutta lisäävää toimintaa, jolla kavennetaan sosioekonomisten erojen vaikutusta nuorten koulutuspolkuihin, vähennetään eriarvoisuutta, edistetään koulutuksen läpäisyä ja tuetaan nuorten itsenäistymistä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan. Asuntoloiden rahoitukseen panostamalla voidaan vähentää monia muita tukimuotoja ja asuntoloissa järjestettävien arjen taitojen kurssien on arveltu vähentävän mm. sosiaalitoimen asiakkuuksien syntymistä.

Opetushallituksen teettämän selvityksen ”Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija-asuntolat 2015” johtopäätöksissä ja kehittämistä koskevissa suosituksissa esitetäänkin asuntolatoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen selvittämistä. Jotta selvitys olisi riittävän laaja, sen tulisi olla opetus- ja kulttuuriministeriön tai jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käynnistämä ja ohjaama.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut 6.6.2017  luonnoksen asetuksesta ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista. Pykälässä 7 käytetään edelleen majoituskerrointa, vaikka laissa puhutaan asuntoloista ja asuntolatoiminnasta. Asetuksessakin tulisi majoituksen järjestämisen sijaan käyttää lakiesityksessä määriteltyä asuntolatoimintaa. Pelkkä majoittaminen ei edistä opiskelijan opintoja samalla tavalla kuin ohjattu asuntolatoiminta. Laadukas asuntolatoiminta on tutkitusti merkittävä tapa tukea nuorten opintojen etenemistä.

Juuri ohjauksen järjestämisen johdosta asuntolatoiminnan korotuskertoimen tulisi olla nykyisen sisäoppilaitosmuotoisen ja vaativan erityisen tuen yhteydessä järjestettävän asuntolatoiminnan kertoimien puolivälissä. Erityisen suurta huolta asuntolatoiminnan kehittämiselle tuo asetusluonnoksen 17 §, jossa siirtymäsäännöksenä korotuskertoimia pudotetaan nykytasosta kahdeksi vuodeksi.

Viisi perustetta asuntolatoiminnan kehittämistarpeelle ja rahoituskertoimen korottamiselle

  1. Julkisen liikenteen heikkeneminen on pakottanut ja pakottaa tulevaisuudessakin opiskelijoita muuttamaan opiskelupaikakunnalle yhä lyhyemmältä matkalta.
  2.  Oppilaitokset keskittyvät kasvukeskuksiin ja oppilaitosverkko harvenee. Vaikka kasvukeskuksissa olisikin riittävästi asuntoja, Itsenäisen asumisen kustannukset kaupungeissa lisäävät eriarvoisuutta. Ei ole myöskään realistista odottaa alaikäisten ti juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneiden nuorten hallitsevan itsenäisen asumisen ja opintojen suorittamisen yhtälöä.
  3. Ammatillisen koulutuksen järjestäjistä jo nyt osa järjestää myös lukiokoulutusta ja tulevaisuudessa määrä tulee kasvamaan. Koulutuksen järjestäjien tulisi kohdella opiskelijoita tasapuolisesti, eli asuntolatoiminnan tulisi olla tarjolla myös lukiolaisille.
  4.  Asuntoloissa järjestetään nuorten itsenäiseen asumiseen valmentavia Arjen taitojen kursseja. Asuntolassa asuville opiskelijoille voidaan järjestää myös pienryhmämuotoisia erityisen tuen palveluja tukemaan asuntolassa asuvien opiskelijoiden opintojen etenemistä. Ohjaustyö tulisi huomioida asuntolatoiminnan rahoituksessa tai asuntolaohjaus erityisen tuen korotuskertoimen perusteena.
  5. Ohjatun asuntolatoiminnan on todettu vähentävän ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä.
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.