Muutos ja kiire pitäisi voida pitää erillään

Moni hyvä asia tärvellään turhalla kiireellä. Tai kiireellä tehtyä säädetään ja tehdään monin osin uusiksi useaan kertaan. Erityisen harmillista on ilmiön juurtuminen myös lainsäädäntötyöhön. Kiireellä valmistellut ja käyttöön otetut lait enemmän hämmentävät kuin tuovat tavoitteena ollutta selkeyttä ruohonjuuritason työskentelyyn. Esimerkkinä käytän oppilas- ja opiskelijahuoltolakia.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolakia valmisteltiin pitkään. Laki on aivan erinomainen, kun luetaan lakiesityksen yksityikohtaisia perusteluja. Lain valmistelun aikataulu venyi ja käyttöönottovaiheessa tuli kiire. Siitä on seurannut monta mutkaa ja ongelmaa toteuttavalla tasolla. Kokemuksesta voidaan ottaa opiksi.

Lain käsittelyn suunniteltu aikataulu venyi ja laki vahvistettiin eduskunnassa joulukuussa 2013. Laki säädettiin tulevaksi voimaan 1.8.2014. Sinällään hyvä ajankohta ajatellen koulutuksen lukuvuosirytmiä. Lain voimaantulolla oli kuitenkin vaikutusta myös kuntien sivistys-, sosiaali- ja terveystoimien talouteen, joten laki olisi pitänyt säätää tulevaksi voimaan vasta seuraavalle budjettivuodelle. Näin koulutuksen järjestäjinä yleisesti toimivat kuntayhtymät ja kunnat olisivat ehtineet tehdä sekä toiminnan että talouden päätökset riittävällä siirtymäajalla. Palvelujen kattavan saatavuuden siirtyminen puolella vuodella olisi säästänyt kaikkia osapuolia monelta väliaikaisratkaisulta ja ylimääräiseltä työltä.  Kiireessä tehdyt hätäiset päätökset ja sopimukset ovat johtaneet siihen, että niin opiskeluhuollon yhteisöllisten kuin yksilöllisten palvelujen toteutuminen on edelleen monessa oppilaitoksessa puutteellista, kun niitä tarkastellaan lain hengen tarkoittamassa valossa.

Usein koulutusta koskevien siirtymäaikojen venyttäminen olisi tarpeellinen myös siksi, että opetushallinnolla on käytettävissä välineitä lakien ja asetusten viemiseen kentälle hallitusti. Siirtymäaikana voidaan Opetushallituksen valtionapuhankkeissa kehittää ja pilotoida hyviä käytäntöjä uusien lakien käyttöönottoon. Nyt oppilas- ja opiskeluhuollon lain toimeenpanohankkeet käynnistyivät samaan aikaan, kun laki astui voimaan ja koko valtakunnassa kaikilla koulutuksen järjestäjillä oli velvollisuus toimia lain mukaan.

Laki on ollut voimassa yli puoli vuotta. Koulutuksen järjestäjille on luvattu julkaista sekä johtamisen opas, että palvelujen järjestämistä tukeva STM:n, THL:n, OKM:n ja OPH:n yhteinen ohjeistus. Ei ole julkaistu. Tämäkin asia osoittaa, että siirtymäaika on ollut liian lyhyt.

Otanpa vielä talouden näkökulman esille. Se kun valitettavasti vie ja lain henki vikisee. Opiskeluhuoltolaissakin määriteltiin selkeästi, että oppilaitoksen sijaintikunta on velvollinen järjestämään palvelut, mutta ei kirjoitettu lauseeseen pistettä! Ilmeisesti STM:n käytäntöjen mukaisesti lakiin kirjattiin oppilaitosten sijaintikunnille mahdollisuus laskuttaa opiskelijoiden kotikunnilta opiskeluhuollon palvelumaksuja. Niinpä nyt tarkkaillaan psykologien ja erityisesti kuraattorien vastaanottoaikoja ja laskutetaan niistä. Kuitenkin opiskeluhuollossa pitäisi keskittyä yhteisölliseen opiskeluhuoltoon.

Palvelun laskutus aiheuttaa todennäköisesti kuntien hallinnossa käytettävänä työaikana isomman kokonaiskulun, kuin on laskuttavan kunnan ja yhteiskunnan hyöty. Lisäksi laskutuskäytäntö ohjaa opiskeluhuollon järjestämistä lain henkeä vastaan. Käytäntö ohjaa kuraattorien ja psykologien työn seurannassa yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelujen seurantaan, vaikka painopisteen pitäisi olla yhteisöllisessä opiskeluhuollossa. Suurin häviäjä on opiskelija.

Oppilas- ja opiskelijahuollon lakiin liittyvä case ei sovellu yleiseksi esimerkiksi huonosta lain valmistelusta ja liian kiireellä toteutetusta käyttöönotosta, sillä se on monialainen niin valtion kuin kuntien hallinnon näkökulmasta. Se on kuitenkin opettava esimerkki siitä, miksi on tärkeä käyttää aikaa yhteisen kielen löytämiseen niin päättäjien kuin toteuttajien tasolla.

Ammatillisen koulutuksen tutkintouudistus on huomattavasti helpompi asia, koska se painottuu niin vahvasti koulutuksen järjestämiseen. Rahoitus- ja rakenneuudistuksen osalta taas kannattaa pohtia todella tarkasti, mitä opiskeluhuollon lain säätämisestä ja käytäntöön viemisestä voidaan ottaa opiksi kaikilla tasoilla.

Ei myöskään ole sama, miten lakiuudistukset viedään kentälle. STM, OKM ja AVI toteuttivat opiskeluhuollon lain koulutustilaisuuksien sarjan talvella 2014. Osallistuin jokaiseen 8 tilaisuuteen eri puolella Suomea. En toki 100% aktiivisuudella kuunnellut kaikissa tilaisuuksissa jokaista luentoa, mutta omana kokemuksena väitän, että tilaisuudet eivät olleet tasapuolisia. Paperilla ohjelma oli kutakuinkin sama kaikissa tilaisuuksissa, mutta alustajien esitykset poikkesivat eri tapahtumien kesken minusta liian paljon. Tilaisuuksissa moneen kysymykseen saatiin vastaus, mutta aika monessa asiassa hämmennys lisääntyi.

Ja ihan lopuksi. Kun tänään käytävää koulutuksen tasa-arvoa koskevaa välikysymystä käsitellään, niin pitäisi hyödyntää myös aikaisempia merkittäviä taustaselvityksiä. Muutosta tarvitaan, mutta muutosta pitää myös johtaa!

Jälkikirjoituksena vielä näkökulma  pohdintojeni soveltamiseen. Lakien siirtymäaikoihin ja jalkauttamiseen liittyviä näkökulmia on hyvä tarkastella myös organisaatiouudistuksista, strategioista ja toimintaohjeista päätettäessä ja käytäntöön vietäessä.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.