Opetus, ohjaus ja niiden arviointi

Opiskelijapalvelukeskuksia rakennettaessa ja niiden toimintatapoja kehitettäessä
voitaisiin hyödyntää ja soveltaa jo 1970-luvulla Floridan valtionyliopistossa
opiskelijoiden päätöksenteon avuksi uravalintakysymyksissä kehitetyn
CIP (cognitive information processing)- prosessin menettelytapoja (Sampson,
Reardon, Peterson & Lenz 2004). Erityisissä ura- ja ohjauskeskuksissa asiakkaan
tai opiskelijan vastaanottaa henkilö, joka esittää ensimmäisenä kysymyksen
” Mikä tuo sinut tänne tänään?” Vastauksesta riippuen asiakas ohjataan
sopivan asiantuntijan puheille tai mahdollisesti itsepalvelupisteeseen, josta
löytyy tietoa mm. opintoihin, opintotukeen, asumiseen tai terveydenhoitoon
liittyen. Tarkoituksena ei ole luoda byrokraattisia ja monimutkaisia palvelupisteitä,
vaan matalan kynnyksen paikkoja, eräänlaisia ”opiskelijahuollollisia
myymälöitä”, joihin opiskelija voi tulla ”vain katselemaan” tai, niin halutessaan,
palveltavaksi.

Lainaus on Seija Koskelan vuonna 2013 julkaistusta väitöstutkimuksesta ”Mie teen vain oman työni”. Kuluneen talven aikana tekemieni havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että tuo yksi tutkimuksen tuloksiin perustuvista käytännön toimenpide-ehdotuksista olisi ottamassa varsin laajasti tuulta purjeisiin.

Arvioni perustuu kuluneella viikolla eri yhteyksissä käymiini keskusteluihin opetuksen uusista muodoista, osaamisen arvioinnista, oppimaan ohjaamisesta ja opinto-ohjauksesta. Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä opetus ja ohjaus ovat erotelleet eri ammattikuntia ja niihin pätevöittävää koulutusta. Tästä johtuen ohjauksesta on tullut aliarvostettu käsite. Muutosoraakkelina kehoitan tässäkin asiassa valmistautumaan nopeaan muutokseen.

Se ei silti vähennä pedagogisen osaamisen tarvetta tai arvostusta – päinvastoin. Korkean teknologian tietoyhteiskunnassamme opetus ja ohjaus painottuvat koko ajan voimakkaammin konstruktivistisiin ja sosiokonstruktivistisiin oppimiskäsityksiin. Opetuksen ja ohjauksen toteuttaminen siten, että opiskelijoiden vastuu omasta oppimisesta toteutuu ja opetusta ja ohjausta annetaan erilaiset oppimistyylit huomioiden edellyttää pedagogista osaamista. Tiedon käsittelyn ja välityksen jatkuva ja koko ajan nopeutuva muutos on jo itsessään haaste, johon  samalla intensiteetillä muuuttuva työelämä tuo ammatillisen koulutuksen opetukseen sekä opinto- ja uraohjaukseen liikkuvia lisäosia.

Tämän talven aikana osallistun opinto-ohjauksen arvioinnin työkaluksi tarkoitetun kyselyn kehittämiseen. Arvioinnin haaste on se, etteivät tiedot ja taidot siirry lähetettäessä vaan vastaanotettaessa ja käyttöön otettaessa. Arvioinnissa on siis tarkasteltava ohjauksen määrää, sisältöjä, työtapoja, vuorovaikutusta ohjaajan ja ohjattavan välillä, ohjaajan ja ohjattavan kokemuksia ja käyttäytymisen muuttumista sekä kaikkien tekijöiden keskinäisiä vaikutuksia toisiinsa. Tarvitaan aika monta kysymystä.

Kysymysten asettelussa on ollut vaikeuksia rajata opinto-ohjaus ja opetuksessa annettava ohjaus toisistaan. Tulevaisuudessa raja hämärtyy entisestään. Opinto-ohjauksen ja opetuksessa annettavan tai saatavan ohjauksen erottaminen niiden määrän ja laadun arvioimiseksi on siten aikaisempaa vaikeampaa niin henkilöstölle kuin opiskelijoillekin. Tarvitseeko niitä tulevaisuudessa edes erotella?

On syytä valmistautua ohjauksen kyselyn osalta siihen, että yhdellä kyselyllä jatkossa kysytään ohjauksesta kokonaisuutena ja arvioidaan  koko henkilöstön ohjaustaitoja ja ohjauksen onnistumista. Kyselyä rakentavassa työryhmässä on keskusteltu myös siitä, että laajaa kyselypatteri on tärkeä rakentaa, mutta eihän sitä tarvitse kerralla asettaa vastattavaksi. Oleellisempaa on jatkuva seuranta ja kehittäminen.

Kuten kehittämisessä aina, myös palautteen keräämisessä ja hyödyntämisessä tulee katseet suunnata tulevaisuuteen. Mobiiliteknologia kehittyy koko ajan ja uusi 5G-teknologia tekee tuloaan. 2020-luvulle siirryttäessä meillä on jälleen uusia välineitä ja toimintatapoja sekä entistä nopeampia ja luotettavampia tapoja tiedon keräämiseen, arviointiin ja palautteiden antamiseen.

  • Mie teen vain oman työni -Toimintatutkimus moniammatillisen
    yhteistyön ja ohjausosaamisen kehittämisestä

    Seija Koskelan väitöstutkimus 
    Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 2013

 

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.