Se on niin kuin se näyttää olevan

Elokuussa alkoi lukukausi, jonka aikana ihan ilman erityistä yrittämistä syntyy uusi ennätys oppilaitosvierailujeni määrässä. Työskentelen kahdessa hankkeessa, joissa molemmissa toiminta tapahtuu oppilaitoksissa. Liikettä amiksiin -hankkeessa on kohteena 4 oppilaitosta, joiden kanssa tehdään lukuvuoden ajan tiivistä yhteistyötä liikkeen lisäämiseksi ja istumisen vähentämiseksi oppilaitosten arjessa. EHYT ry:n kanssa toteutettavassa Päihdeilmiö ja Ryhmäilmiö ammatillisiin oppilaitoksiin -hankkeessa on tavoitteena toteuttaa kyseiset koulutukset ja SAKU ry:n Hyvinvoiva amis -työpaja mahdollisimman monessa oppilaitoksessa. Tuon Hyvinvoiva amis -työpajan toteuttajana olen ehtinyt kesäloman jälkeen vierailla kuuden koulutuksen järjestäjän kymmenessä eri oppilaitoksessa tai opetusyksikössä. Olen puhunut, kuunnellut ja tehnyt havaintoja.

Havaintoni on, että reformi ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat kovin eri näköisiä riippuen siitä, mistä näkökulmasta ja asemasta niitä katsoo. Minulla oli elokuussa yhden päivän aikana tilaisuus keskustella reformista aamukahvilla oppilaitoksen opiskelijakunnan edustajien kanssa, lounaalla kuntyhtymän johtajan ja kahden rehtorin kanssa ja iltapalalla asuntolaohjaajan ja asuntolassa asuvien opiskelijoiden kanssa. Opettajia ja opiskelijakunnan ohjaajia tapasin sekä opiskelijakuntatapaamisissa että pitämissäni infotilaisuuksissa. Tuon päivän keskeisin johtopäätös oli, että reformista on tärkeää keskustella avoimesti opiskelijoiden ja koko henkilöstön kesken niin, että kaikki tulevat kuulluiksi. Reformissa on toki paljon hallintoon ja järjestelmiin liittyviä muutoksia, mutta tärkein muutos, joka reformin tavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan on toimintatavoissa ja ajattelussa tapahtuva muutos. Se ei toteudu ilman kaikkien asianomistajien osallisuuden kokemusta ja sitoutumista, eikä missän tapauksessa ylhäältä käskemällä.

Kun reformia tarkastelee johdon näkökulmasta, niin talousasiat nousevat tietenkin keskeisimmiksi. Koska tutkinnonosista ja tutkinnoista maksetaan, niin luulisi hyvinvointiin panostamisen olevan itsestään selvää. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus parantavat oppimiskykyä ja hyvässä kunnossa oleva opiskelija valmistuu varmemmin ja nopeammin kuin huonossa kunnossa oleva opiskelija. Erot opiskelijoiden välillä kasvavat, jos omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei edes kiinnosta. Johtamisen ja rahoituksen isona kysymyksenä on vaikuttavuusarvioinnin konkreettiset mittarit. Työllistyminen ja opiskelijoiden arviot oppilaitoksista ovat asioita, joihin voidaan vaikuttaa panostamalla viihtyvyyttä, terveyttä ja hyvinvointia edistävään toimintaan.

Kuntayhtymien ja varmaan oppilaitostenkin johtajina toimiville yksilölliset opintopolut näyttäytyvät aidosti yksilöllisinä. Näkökulma, josta hallinnossa työskentelevät opiskelijoita katsovat, on monesti niin etäinen, että opiskelijat ovat koodeja, joilla on HOKS (entinen HOPS) ja HOKSn rasteina euromerkit tutkinnonosien mukaan ja HOKS:n maalimerkkinä vähän isompi euron merkki. Opettajat ja opetus ovat erilaisia taulukoita, ops-puita ym. tavoilla kuvattuja väripalapelejä, joilla määritellään käytettävissä olevat resurssit toteuttaa opetus, ohjaus, opiskelun edellykset ja tarvittavat tukipalvelut. Tärkeimmät seurattavat asiakirjat ovat tilakartta ja talousraportit, jolla tarkkaillaan tilojen käyttöastetta ja talouden tilaa.

Kun tarkastellaan reformia koulutuksen suunnittelijoiden ja opetushenkilöstön näkökulmasta yksilöllisyys ei ole enää niin ilmeinen. Tutkinnonosat on pilkottu opetussisältöihin, jotka muodostavat kursseja tai opetussisältöjä sisältävän valikon. Tuosta valikosta opiskelija yhdessä oman vastuuopettajan (ryhmänohjaajan) ja mahdollisesti opon ja opiskeluhuollon henkilöstön kanssa valitsee oman osaamistarpeen ja kiinnostuksen mukaiset sisällöt omaan HOKSiinsa. Opetuksen järjestelyissä kurssit toteutetaan ryhmäopetuksena, eli eivät ryhmät häviä koulutuksen arjesta.

Opiskelun aikana ryhmät elävät ja opiskelija kuuluu useaan ryhmään yhtä aikaa. Opetuksen tapahtuessa pääosin työelämässä, on tärkeä tiedostaa, että myös työyhteisö muodostaa ryhmän, johon opiskelija kuuluu. Ryhmien monimuotoisuuden johdosta opetustyössä tulee tuntea ryhmädynamiikan lait ja käyttää aikaa ryhmäytymisen varmistamiseen ja ryhmän ohjaukseen. Opetuksessa turvallisen ryhmän luomiseen käytetty aika on työelämätaitojen opettamista ja hyvä ryhmä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa vallitsee luottamus, on oppimiselle eduksi ja on suuri voimavara opettajalle.

Ryhmien jatkuvaa muuttumista ja ohjaustaitojen tarpeellisuutta lisää jatkuva haku, sisäänotto ja valmistuminen. Tulevaisuudessa opiskelijoita tulee oppilaitoksiin sisään koko lukuvuoden ajan. Toisen tai kolmannen tutkinnon suorittajia aloittaa, keskeyttäneitä palaa, valmistuneet palaavat täydentämään osaamistaan yksittäsillä tutkinnonosilla, virheellisen valinnan tehneitä opiskelijoita siirtyy toiseen tutkintoon, valma-koulutuksesta siirrytään tutkintoon johtavaan koulutukseen. Toisaalta opiskelijoita myös valmistuu pitkin lukuvuotta, eli ovet käyvät ahkeraan. Jotta koulutuksessa toteutuisi sekä opiskelijoiden että henkilösöstön hyvinvointi, on tärkeä pohtia miten lukuvuoden ajan avoinna oleva respa käytännössä toimii ja millaiset ryhmät palvelevat siirtymien sujuvoittamista.

Laajennetaan näkökulmaa ja tarkasteellaan reformia entistä laveammasta, opiskelijoiden näkökulmasta. Perusopetuksesta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen siirtyvien kohdalla muutos ei nivelvaiheen osalta ole kovinkaan suuri. Muutos näyttäytyy opintojen edetessä ja erityisesti opiskeltaessa uutta tutkintoa tai täydennettäessä osaamista. Uuden lain yhtenä keskeisenä parannuksena näen  opiskelijan näkökulmasta mahdollisuuden opiskella omien arjen olojen ja opiskeelutaitojen mukaisesti yhdistelemällä erilaisia tutkinnon suorittamisen tapoja. Ikään katsomatta voi tulla opiskelemaan ns. koulun penkille osan tutkinnosta ja suorittaa ammatillisia tutkinnonosia näyttöinä omaan työhön liittyen. Perustutkinnon  opiskelijan löytäessä työpaikan, opiskelu voidaan entistä sujuvammin muokata koulutus- tai  oppisopimukseksi – ja myös toisinpäin. Opiskelijat eivät kuitenkaan muutu itseohjautuviksi lakia muuttamalla, vaan hyvässä ohjauksessa. Uudistuvan koulutuksen tavoitteiden toteutumiseksi onkin tärkeä panostaa opiskelijoiden ohjaukseen olipa kyse nuorista tai aikuisikäisistä opiskelijoista.

Työelämän näkökulmaakin olen päässyt aistimaan kuluvan syksyn aikana. Sen kokemuksen perusteella nuorten työ- ja toimintakyky on asia, josta työelämässä ollaan huolissaan. Siihen koulutuksen järjestäjien toivotaan panostavan, sillä siihen on myös työpaikoilla välttämätöntä puuttua tulevaisuudessa paljon aikaisempaa enemmän. Työelämä on ollut mukana valmistelemassa ammatillisen kolutuksen reformia heitä edustaneiden etujärjestöjen  kautta. Itse yritykset ja erilaisten valtakunnallistenkin työnantajien alueelliset ja paikalliset toimijat ovat kuulleet uudistuksista median välityksellä ja odottavat saavansa käytäntöjä koskevaa tietoa oppilaitoskumppaneiltaan tulevan lukuvuoden työpaikkaohjaajien infoissa ja koulutuksissa.

Ammatillisen koulutuksen reformi on hallituksen kärkihanke. Se on OKM:n suurin koulutuksen uudistushanke sitten peruskoulun käynnistämisen. Se koskettaa niin isoa väestönosaa ja niin monia toimijoita, ettei sen toteutuminen ole yksin hallituksen tai OKM:n käsissä. Onnistumiseen tarvitaan OKM:n hallinnonalan lisäksi mukaan työelämä, työterveyshuolto, nuorisotyön verkostot, kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminta … ja mitä niitä onkaan…

Ammatillisen koulutuksen reformiin, kuten kaikkiin muutoksiin, voi suhtautua monella tavalla. Minä olen päättänyt suhtautua siihen mahdollisuutena, joka vie ammatillista koulutusta opiskelijoita, työelämää ja koko yhteiskuntaa entistä paremmin palvelevaan suuntaan. Tavaksi varmistaa hyvinvoinnin polkujen toteutuminen muutoksessa olen valinnut niiden pienten arjen asioiden tekemisen, joilla ruohonjuuritasolla voidaan tukea reformin tavoitteiden toteutumista. Tekemistä näyttäisi riittävän.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.