Touchdown

Suomi on pitkä, suurelta osin harvaan asuttu maa. Harvaan asutuilla alueilla väki vähenee ja kasvukeskukset kasvavat entisestään. Se on johtanut lasten ja nuorten koulutussiirtymissä jääkiekosta tuttuun ”pitkä päätyyn ja perään”-taktiikkaan, vaikka oppia tulisi hakea amerikkalaisen jalkapallon  pelikirjasta, jossa palloa suojataan koko joukkueen voimin ja toimitetaan se päädyn maalialueella olevalle omalle pelaajalle.

Lapin selkosten pitkät etäisyydet ovat kaikkien tuntema asia ja sieltä olikin hyvä lähteä etsimään malleja, kuinka pienten kuntien pienet ikäluokat saatetaan koulutuspolun siirtymien yli ja kuinka heitä valmennetaan toisen asteen opiskelujen johdosta tapahtuvaan muuttoon opiskelupaikkakunnalle.

Lapin asukasluvultaan pienten kuntien  9. luokalla ammatillisen koulutuksen valinta tarkoittaa pääsääntöisesti muuttoa opiskelupaikkakunnalle 150 – 350 km pääähän. Koulut ovatkin yhteistyössä etsivän nuorisotyön kanssa ryhtyneet järjestämään 9. luokan keväällä ammatillisen koulutuksen valinneille oppilaille kohdennettua opinto-ohjausta, joka sisältää tietoa opiskelusta toisella asteella, asuntola-asumisesta, opintojen rahoituksesta, opiskelupaikkakunnan nuorten palveluista sekä harrastus- ja vapaa-ajan palveluista.

Samankaltaista koulutusta järjestetään useissa ammatillisen koulutuksen asuntoloissa arjen taitoja korostaen. On kuitenkin selvää, että tarve ohjaukseen ennen suurta muutosta on aivan ilmeinen ja palvelee tarvetta oikea-aikaisemmin. Vaikka käytännön toteutus onkin kuntien perusopetuksen ja nuorisotyön vastuulla, kannattaa toisen asteen koulutuksen järjestäjien levittää Lapissa kehitettyä toimintamallia oman toiminta-alueensa pienille paikkakunnille yhtenä siirtymävaiheen tukitoimena. Kun pienten kuntien opot ja nuorisotyöntekijät tekevät yhteistytötä toisen asteen opojen, asuntolaohjaajien, ohjaamoiden ja uuden opiskelupaikkakunnan etsivän nuorisotyön kanssa, muodostuu toimijoista vahva joukke, joka jenkkkifutisjoukkueen tavoin kaikin keinoin pyrkii toimittamaan pallon maalialueella olevan oman joukkueen pelaajan kopattavaksi.

Vaikka meillä on yhteinäinen lainsäädäntö ja näennäisesti yhdenvertainen koulutusjärjestelmä, niin lapset ja nuoret eri puolilla Suomea ovat eriarvoisessa asemassa. Lapsuuden kasvuympäristöt voivat kuitenkin palveluiden saatavuuden eriarvoisuudesta huolimatta olla aivan yhtä arvokkaitaita ja ne voivat tarjota  jopa vahvemman kivijalan hyvälle elämälle. Tarvitsemme jatkossakin luonnonvara-alan ammattilaisia, jotka omien lapsuuden kokemusten johdosta osaavat arvostaa kasvuympäristönsä kulttuurista perintöä ja hyödyntävät Suomen monimuotoista luontoa niin tuotannon kuin virkistyksen näkökulmasta.

Maaseudun autioituminen ja kasvukeskusten kasvu tulevat jatkumaan, mutta edelleen tarvitaan kahdensuuntaisia teitä, sillä digitalisaation myötä monen perinteisen työn tekemisen uudet muodot ja erityiset uudet ammatit  ovat yhä useammin työn suorittamisen paikasta riippumattomia. Digitalisaatio vaikuttaa tulevaisuudessa varmasti myös verkko- ja sateliittikoulutuksen lisääntymiseen erityisesti aikuisikäisten hakiessa osaamistaan täydentäviä tutkinnonosia tai tarvittavia lisätukintoja. Pienten kuntien kannattaisi perustaa koulujen, kirjastojen ja nuorisotilojen yhteyteen verkko-opetustiloja, joita niin toisen kuin korkea-asteen koulutuksen järjetäjät voisivat hyödyntää tarjonnassaan. Vaikka verkkokoulutuksiin osallistuvat opiskelijat olisivatkin osin eri tutkintoa suorittavia, olisi opiskelu kuitenkin yhdistävä tekijä ryhmälle ja ryhmähän on tunnetusti paras oppimisympäristö.

Jos Lapin hyvät käytännöt kiinnostavat, niin seuraa linkkejä:

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.