Uusi laki on toimeenpanoa vaille valmis

Eduskunta päätti 30.6.2017 uudesta ammatillisen koulutuksen laista. Uuden lain myötä uudistuvat ammatillisessa koulutuksessa tutkinnot, rahoitus ja järjestämisluvat – käytännössä pöytä putsattiin täysin. Lain valmisteluprosessia on kiitetty sen avoimuudesta ja erilaisten valmisteluryhmien ja -tilaisuuksien johdosta siihen on osallistunut erittäin laaja joukko koulutuksen ja työelämän toimijoita. Kenttää on kuultu ja kuulemisilla tiedän olleen myös vaikutusta.

Lain valmistelu oli sinälläään iso ponnistus, mutta nyt se työ vasta alkaa. Poliittiset päättäjät ovat asettaneet raamit, joiden sisälllä ammatillisen koulutuksen uudistusta lähdetään toteuttamaan. Laki tulee voimaan 1.1.2018, mutta erilaisten siirtymäsäädösten johdosta lain toimenpanon prosessi jatkuu useamman vuoden ajan. On myös niin, että asetuksia ja lakipykäliä on lopulta helppo muuttaa, mutta totuttujen toimintatapojen muuttaminen on hidasta.

Oman työni johdosta tarkastelen uutta lakia ja sen toimeenpanoa opiskelu- ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Minulla on suuret odotukset reformin vaikutuksista koulutuksen käytäntöihin, sillä uusi laki antaa runsaasti mahdollisuuksia edistää erilaisissa elämäntilanteissa olevien ammattiin opiskelevien nuorten ja aikuisten hyvinvointia. Lisäksi uudistunut rahoitusjärjestelmä palkitsee koulutuksen järjestäjää hyvinvointiin panostamisesta.

Koulutuksen tarkoitus

Uuden lain 2§ mukaan ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen tarkoituksena on antaa valmiuksia työ- ja toimintakyvyn jatkuvaan ylläpitoon sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua sekä yhteiskunnassa toimimista. Kyky huolehtia omasta työ- ja toimintakyvystä, kyky oppia jatkuvasti uutta ja kehittää omaa ammattiosaamistaan ovat välttämättömiä taitoja jatkuvasti muuttuvassa työelämässä, jossa ammattia voi joutua vaihtamaan useampaan kertaan työuran aikana.

2§ toisen momentin mukaan koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Ammatillinen koulutus on tulevaisuudessakin ensisijaisesti työelämään valmentava koulutus, joka ei kuitenkaan laiminlyö yleissivistyksen sisältöjä. Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä yleissivistys on tärkeä osa työelämätaitoja, joita käytetään monikultuurisissa ja koko ajan kansainvälistyvissä työyhteisöissä. Työelämän ja koko yhteiskunnan jatkuva muutos edellyttää elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallintaa alalla kuin alalla.

Ammatillisessa koulutuksessa tulee tarkoituspykälä sekä työelämän ja opiskelijoiden tarpeet huomioiden panostaa opintojen alusta asti työelämätaitoihin ja opiskelijan oman opiskelu- ja työkyvyn kehittämiseen. Mitä nopeammin päästään kiinni ammatin perusasioihin, työelämässä tarvittaviin passien ja korttien suorittamiseen, sen parempi.

Hyvä opiskeluilmapiiri muodostuu niin fyysisesti kuin henkisesti turvallisesta ympäristöstä, joten ryhmäytymiseen tulee panostaa opintojen alusta asti. Ryhmässä toimiminen on tärkeä työelämätaito, ei erillinen tempputuokio.

Yleisesti tiedetään yhteisten harrastusten yhdistävän ihmisiä, joten heti opintojen alusta alkaen olisi hyvä tuoda esiin henkilöstön ja opiskelijoiden harrastuksia. Liikunta- ja kulttuuriharrastusten kokeilut ovat erinomaisia ryhmäytymisen välineitä ja niillä on myös merkitystä yhteisön luottamuksen rakentumiseen. Luottamus tärkein elementti ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Työkykyä edistävästä liikunnasta ja asuntolatoiminnasta olen kevään aikana jo kirjoittanut, joten en ota niitä nyt käsitelyyn, vaan kuvaan millaisia uudistuneen koulutuksen toimeenpanoja uskon näkeväni, kun uutta lakia ryhdytään toimeenpanemaan.

Nivelvaiheet ja siirtymät

Peruskoulun päättäville nuorille ammatillinen perustutkinto on ensisijainen tutkinto. Siihen haetaan yhteishaun kautta kuten ennenkin ja haussa etusija on perusopetuksen päättäville ja ilman toisen asteen tutkintoa oleville. Näin ollen perustutkinnon ja toisen asteen nivelvaiheen haku- ja valintamenettely eivät käytännössä muutu kovinkaan paljon, mutta jo opintoihin kiinnittymisen vaiheessa uudistukset alkavat näkyä.

Yhteisvalinnan lisäksi koulutuksen järjestäjillä on erityisesti aikuisille ja opiskelupaikkaa vaille jääville suunnattu jatkuva sisäänotto. Koulutukseen haluavan opiskelijan ei siis välttämättä tarvitse odottaa uutta yhteishakua, vaan opinnot voi aloittaa sujuvasti kesken lukuvuoden, kun opiskelupaikka löytyy.

Jatkuva sisäänotto, kuten myös valmistuminen, tarkoittavat jatkuvaa opiskeluryhmien muuttumista ja tämän johdosta opettajilta vaaditaan aikaisempaa enemmän ryhmädynamiikan tuntemusta ja ryhmän ohjaamisen taitoja. Jatkuvasti uudistuvat ryhmät ovat toisaalta erinomainen mahdollisuus oppia vuorovaikutustaitoja erilaisten ihmisten kanssa. On huomioitava, että ryhmät eivät hajoa kokonaan ja muodostu uudelleen toisilleen tuntemattomista ihmisistä, vaan ryhmissä tapahtuu liikkumista ja opintojen eri vaiheissa kohdataan samoja opiskelijoita uudelleen ryhmien eläessä.

Paljon puhuttu opintojen keskeyttäminen saa uuden ulottuvuudeen, siirtymisen. Jatkossa opiskelijoita katsotaan eronneeksi, keskeyttäneeksi tai siirtyneeksi. Jos opiskelija sirtyy syystä tai toisesta suorittamaan toista tutkintoa, eivätkä opinnot käytännössä keskeydy, ei opiskelijaa tule myöskään kirjata keskeyttäjäksi.

Koulutuksen järjestäjä ei myöskään roikota opiskelijaa oppilaitoksessa turhaan, vaan tutkintotodistus myönnetään, kun osaaminen on saavutettu. Tämä ei estä oppilaitoksia järjestämästä joulu- ja toukokuussa yhteistä juhlaa lukukauden aikana valmistuneille. Juhlat ovat omiaan vahvistamaan oppilaitosten yhteisöllisyyttä ja nostamaan estraadille oppilaitoksesta ammattiin valmistuneet. Juhlaan on aihetta myös koulutuksen järjestäjällä, tuohan jokainen tutkinto rahaa organisaatiolle.

Opetuksen järjestäminen

Uudistuvan koulutuksen myötä perinteiset lukujärjestykset jäävät unholaan, ja tilalle tulevat opiskelupäivät, jolloin hyppytunteja ei ole, tekemistä riittää koko päiväksi ja opettajat ovat läsnä antamassa tehtäviä, opettamassa ja ohjaamassa.

Osaamisperusteisuus, entistä enemmän työpaikalla tapahtuva oppiminen ja henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) edellyttävät opetuksessa siirtymistä luotsaavaan opettamiseen. Siirtyyhän opettajien työtä paljon työpaikoilla tapahtuvaan opetukseen. Ei kai kukaan tosissaan ajatellut, että vain opiskelijat sinne työpaikoille siirtyvät?

Toisaalta kaikilla työpaikoilla ei ole tilaa opettajille, mutta nykytekniikkaa hyödyntämällä yhteydenpito opiskelijan, opettajan ja työpaikkaohjaajan välillä on mahdollista toteuttaa jopa päivittäin, yhdessä sovitulla rytmillä ja aina tarvittaessa.

Huolimatta paljon julkisuutta saaneesta henkilökohtaistamisesta ja yksilöllisistä opintopoluista, opiskeluryhmät ja opiskeluun liittyvät yhteisöt eivät häviä mihinkään. Uudistuvassa koulutuksessa ryhmiä muodostetaan mm. tutkinnon osien ajaksi, erilaisiin projekteihin, oppimistavoitteiden mukaisiin opintopiireihin, jatko-opintoihin tähtääviin valmennusryhmiin ja NY-osuuskuntiin. Talouden raamit ovat sellaiset, ettei yksilölliseen opetukseen ja ohjaukseen ole varaa. On tärkeää huomioida, että myös työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen liittyy aina yhteisö ja yksi ammattiin opiskelun keskeisistä elementeistä on taito työskenellä erilaisissa työyhteisöissä.

Uusi laki tulee voimaan 1.1.2018. Kun lakia lähdetään toimeenpanemaan on tärkeä lukea HE 39/2017 esityksestä lain yksityiskohtaiset perustelut. Ko. luvussa on kuvattu mitä kullakin pykälällä tarkoitetaan ja se on paljon enemmän kuin pelkkä pykälä.

Jatkan tästä aiheesta myös seuraavissa päivityksissä, sillä yksi syksyn keskeisimmistä työtehtävistäni on kiertää oppilaitoksia ja varmistaa hyvinvoinnin polkujen toteutuminen reformia toimeenpantaessa.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.