Tutkinnon osien ajallisen valinnanvapauden laajentaminen parantaa läpäisyä

Ammatillisen koulutuksen reformissa edetään kovalla vauhdilla. Koulutuksen järjestäjien organisaatioita ja taloutta laitetaan kuntoon. YT-neuvottelut ovat olleet näkyvästi esillä ja kiinteistöjen osalta tavoitellaan mahdollisimman suurta käyttöastetta. Keskiössä on hallinto, opetushenkilöstö ja tilat. Juuri kun tutkintouudistus on jalkautettu aloitetaan seuraava uudistus joka vähentää tutkintojen määrää noin puoleen nykyisestä.

Pidän uudistuksia tarpeellisina ja reformin tavoitteita oikena suuntaisina. Siitä olen huolissani, että taloudellisesti pyritään pikavoittoihin ja uudistuksia tehdään opetuksen järjestämisen lähtökohdista, eikä oppimiskäsityksiin ja opiskelijoiden tarpeisiin perustuen. Toivon, että päättäjillä on viisautta rakentaa uusi rahoitus tutkintoja ja työllistymistä tai jatko-opintoihin sijoitumista korostavaksi. Tutkinnonosistakin rahoitusta pitää tietenkin kertyä, mutta ilman tutkintoa olevien kohdalla tulisi tuon rahoituksen olla pienempi kuin toista tutkintoa suorittavilla tai tutkintoa täydentävillä opiskelijoilla.

Samalla kun tutkintoja taas uudistetaan, voisi tutkinnonosien valinnaisuutta ja erityisesti sijoittelua opintojen eri vaiheisiin tarkastella opiskelijoiden ja oppimisen eikä opetuksen järjestämisen ehdoilla. Ammatillisen koulutuksen vetovoima perustuu käytännönläheiseen koulutukseen ja ammattialaan liittyvään käytännön opiskeluun. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvista suuri osa kammoaa perusopetuksessa vallalla olevaa teoreettista opiskelua, yleissivistäviä aineita ja haluaa käytännön tekemistä. Tähän asiaan tulisi entistä enemmän ohjauksessa kiinnittää huomiota. Asia ei ole uusi, mutta tieto ei ole vaikuttanut opetussuunitelmien käytäntöihin.

Ammatilliseen koulutukseen kiinnittymistä ja opintojen läpäisyä tehostaa parhaiten käytännön läheinen opiskelu. Heti työsaleihin, työpajoille ja työpaikoille. Tekemällä oppii, työelämä koulii ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen kokonaisuus avautuu opiskelijoille opintojen edetessä. Kun yhteisten tutkintojen sisällöt tarjotaan ammattialoihin integroituina opintojen toisella ja kolmannella kolmanneksella, opiskelijoiden motivaatio vastaanottaa ja sisäistää tietoa on eri tasolla, kuin opintojen alussa. Opintojen aikana kertynyttä osaamista voidaan opintojen loppuvaiheessa hyödyntää paljon tehokkaammin asioiden integroinnissa, kun yhteiset opinnot sijoitetaan opetussuunnitelmissa ja HOPS:ssa opintojen loppupuolella työelämään siirtymisen nivelvaiheeseen.

Yhteisten tutkinnonosien valinnaisia ja vapaasti valittavia yleissivistäviä tutkinnonosia tulisi olla tarjolla myös sellaisilla sisällöillä, jotka valmentavat jatko-opintoihin korkea-asteella. Tällä varmistetaan jatko-opintokelpoisuuden lisäksi jatko-opintoedellytysten toteutuminen nykyistä paremmin. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen väliseen siirtymävaiheeseen on kehitetty siirtymistä sujuvoittavia hyviä käytäntöjä, mutta valitettavan vähän. Myös valtakunnallisessa levittämisessä ja juurruttamisessa riittää haastetta.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.